312 tuntia - yhteenveto vuodesta

On aika tehdä yhteenveto tästä vuodesta. Vuoden aikana on tullut liikuttua yhteensä 312 tuntia 323 treenissä. Tämä ylittää tavoitteeni 20 prosentilla.
Eniten olen kävellyt, yhteensä 63 kertaa. Tähän päälle tulee parikymmentä kertaa lenkkeilyä ja juoksua. Lempilajiani ratsastusta olen harrastanut 33 kertaa. Jumpassakin ehdin käydä 28 kertaa, vaikka kesä jäi väliin ja syksylläkin en meinannut ehtiä riittävästi. Alkuvuosi oli sitäkin rivakampi.
Tänä vuonna tein yksittäisiä kokeiluja itselleni harvinaisempiin lajeihin, kuten suunnistukseen innokkaan pienen pojan kanssa. Samoin pitkästä aikaa löin golfia toisen innokkaan ja lahjakkaan pojan kanssa. Kävin myös syvävenyttelyssä ja kolme kertaa kahvakuulassa sekä vesijuoksussa. Erityisesti vesijuoksua haluaisin tehdä ensi vuonna enemmän.
Marjastamaan ehdin kahdeksan kertaa ja olen koko syksyn nauttinut sadosta. Joka aamu syön marjoja rahkan

kanssa. Siitä olenkin ylpeä, että aloitin ruokaremontin, jota jatkan edelleen. Marjat ovat tulleet jäädäkseen, samoin rahka. Suosikkini on pehmeämpi rahka.
Talvilajeista huomaa, että syksy on ollut kelien puolesta lämmin. Luistelua on plakkarissa kolme ja hiihtoa 10 kertaa. Laskettelua muutama. Tuskin ensi vuonna saldo kasvaa.
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen vuoteen. Ratsastuksessa olen oppinut paremmin istumaan ja syksyn aikana olen jälleen saanut kuntosalin mahdutettua aikatauluun.
Ensi vuonna yritän roudata Sirpan säännöllisesti jumppaan ja kokeilla jotakin uutta lajia. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni.

Jumppaa hiki hatussa

Tällä viikolla olen päässyt takaisin vanhaan rytmiin kiinni, pari kertaa viikossa jumppaa, kerran kuntosalia ja vielä ratsastus edessä.
Olin pitkästä aikaa stepissä ja siellä tuli hiki. Tasaisen tappavan tahtiin nousimme laudalle ja teimme jalkakyykkyjä. Sekoilen aina reippaassa laudan ylityksessä ja niinpä suosiolla siirryin askellukseen. Naapurillakin teki tiukkaa ja hän meinasi kaatua päälleni.
Yli puolen tunnin jälkeen huomasin, että lounaan väliin jääminen alkaa olla kohtalolokasta. Lihakset huusivat samaa tahtia vatsan kanssa. Pukuhuoneessa oli onnellinen olo.
Torstaina suuntaisin jälleen jumppaan. Aloin jo epäillä olenko oikeassa paikassa, kun muita ei näkynyt yleensä ääriään myöten olevassa salissa. Lopulta meitä innokkaita saapui viisi paikalle. Teimme erilaisen ohjelman ilman käsipainoja. Inhoan lattialla nuohoamista, mitä myös yleisliikkeeksi sanotaan. Siinä sitä kuitenkin mentiin ja irvisteltiin samalla. Vatsaliikkeinä oli hauskoja kankunkellistyksiä. Kiva tehdä jotain erilaista. Hooveriakin veivattiin joka suuntaan. Ehkä ne joskus alkavat sujua. Nyt kroppa tärisee.
Venyttelyssä huomasi, että jotain on tullut tehtyä, kun pohkeet jumittivat. Todella tyytyväinen olo.

Elohopealyylillä tyylillä

Puolen vuoden tauon jälkeen ratsastin tallin vilkkaalla, herkällä tammalla, joka reagoi herkästi istuntaan. Olen harjoitellut oikeaa istuntaa lempparihevoseni kanssa muutaman viikon ajan ja mietinkin aamulla, että mitenhän onnistun siirtämään oppimani toiselle hevoselle. Sain kokeilla parhaan opettajan kanssa ja onnistuin paremmin kuin uskalsin toivoa.
Teimme jokaisen suoran keskelle voltin ja se oli pelastukseni. Sain aina voltilla koottua hevosen ja hillittyä vauhtia. Käynti oli rauhallista ja rytmikästä. Ravikin sujui melko hyvin, kun muistin pysyä suorassa ja keventää rauhallisesti. Eniten kuitenkin jännitin harjoitusravia. Ajattelin, että en kykene istumaan, mutta pystyinkin. Sain jopa tahdin ajoittain tosi rauhalliseksi. Tosin kyllä se sitä edellytti, että ajattelin välillä siirtää hevosen käyntiin.
Laukkaa menimme ympyrällä ja se sujui reippaasti, mutta hyvin. Laukassa oli helppoa istua. Tosin tunnilla olleen ponin perä oli välillä edessä ja jouduimme vaihtamaan paikkaa. Laukan jälkeinen ravi oli kiireistä, mutta sain senkin rauhoitettua lopulta. Tunnin jälkeen oli helpottunut ja tyytyväinen olo.

Kokovartalotärinää

Olemme Sirpan kanssa reipastuneet ja kävimme jo toisen kerran viikon sisään jumpassa. Sirpan kaverikin saapui paikalle. Alkuverkassa vetäjä innostui laittamaan menomusaa ja pompimme ja hypimme mielipuolisesti. Itseäkin alkoi naurattaa jalan sivuheilurit.
Tällä kertaa kahvakuula sai kyytiä ja kädet olivat kovilla. Että voinkin inhota kyykkyasentoa kahvakuula sykkyrässä pään päällä. Niinpä näppäränä muutin liikettä ja niin näytti Sirpakin tekevän. Toinen liike mitä inhoan, on lattian nuohous. Tai siltä se tuntuu, kun kädet on lattiassa ja jalkoja pitäisi heilutella taakse. Olo on kuin norsulla, yhtä notkea.
Sen sijaan vatsaliikket ovat hauskoja, vaikka tällä kertaa nekin olivat haastavia. Hooverissa koko kroppa tärisi kuin haavan lehti. Linkkuveitsi sen sijaan sujui jopa kuulan kanssa. Parasta olivat kuitenkin venyttelyt ja selän kiertoliikkeet.
Vielä pukuhuoneessakin kropassa tuntui, mutta olo oli iloisen tyytyväinen. Tästä se taas lähtee.

Alexanderilla kroppa suoraksi

Viime kirjoituskerrasta on aikaa, mutta liikunta ei ole silti jäänyt. Hyvinvointiin on tullut satsattua muutenkin eri tavoin. Yksi viikonloppu kului alexandertekniikkakursilla ja sen saamien oppien voimalla ratsastus on saanut uusia ulottuvuuksia.
Perisyntini ratsastuksesta on ollut Matti nykäsmäinen etukeno. Ykskaks alexanderin avulla olen oppinut istumaan suorassa istuinluitteni päällä. Mikä mahtava saavutus ja riemu. Nyt jaksan rytkyttää harjoitusraviakin vaikka koko tunnin. Tosin on siihen vaikuttanut myös se, että älysin ratsastaa rauhallisen napakasti koohottamisen sijaan. Ihmeellistä, hevosessa on eri vaihteita. Ratsastus on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Istuntaharjoituksetkin ovat tehneet hyvää ja ajoittain minulla on tunne, että jopa osaan jotakin.
Muutamana iltana viikossa teen makuuharjoituksen alexanderilla. Se suoristaa runkoa ja auttaa mm. hiipivään päänsärkyyn. Leuka on pudonnut alemmas ja leukojen kiristely vähentynyt. Ihan uusi maailma on löytynyt omasta kropasta.
Olen aloittanut myös säännöllisen kuntosaliharjoittelun tauon jälkeen. Uskollisesti lämmittelen pitkään soutulaitteella ja teen vatsan, selän, rintalihakset ja kädet. Loppuun vielä reilu pätkä venyttelyä.
Lauantaina osuimme pitkästä aikaa Sirpan kanssa samaan aikaan jumppaan. Kiirehdin tukka putkella ratsastuksesta jumppaan, jossa Sirpa jo iloisesti pomppi steppilaudalle. Jatkoimme pomppimista vierekkäin ja siirrymme repimään kuminauhaa ja veivaamaan jalkoja. Viimeiset puoli tuntia syvävenyttelimme ja yritämme aina välillä supattaa kuulumisia.
Syksyn aikana olen aloittanut myös ruokaremontin. Aamu alkaa terveellisellä rahkasekoituksella, jossa on marjoja ja erilaisia jyviä ja pähkinöitä. Joka välissä yritän myös popsia hedelmiä. Lisäksi karkin ja muunkin makean syönti on jäänyt. Poikkeuksen teki tämä ilta, kun vedimme Sirpan kanssa joulutortut naiseen. Lisäksi yhtenä lauantaina maistelin suklaata ja lemppariani lakritsia. Seuraavan kerran herkutteluhetki onkin vasta neljän viikon päästä.

Jalat ja kädet koetuksella

Jälleen on tullut liikuttua monipuolisesti. Käväisin vesijuoksemassa tunnin verran. Homma alkaa mennä jo rutiinilla ja selkäkin pysyy suht suorana. Vaihtelen välillä vauhtia ja yritän tehdä pikapyrähdyksiä silloin tällöin.
Ratsastuksessa oli mulle uusi tuttavuus vuorossa. Hevonen ei ollut mun makuun, tyylimme poikkeaa liikaa toisistaan.

Sain kyllä pollen menemään oikeita reittejä, mutta vauhti oli tolkuttoman hidas ja raskaan oloinen. Tosin laukkaosuudessa vauhti kasvoi. Ärsyttävintä oli, kun laukka vaihtui reippaaseen raviin eikä meinannut nousta millään uudelleen. Aloin jo tuskastua, että enkö mä osaan enää mitään. En kykene edes laukkaamaan muutamaa metriä pidempään. Ympyrällä sain työvoiton ja laukkasimme ympyräkaupalla putkeen. Kummallakin oli hiki päässä. Kyllä oli voittajan olo, kun homma lopultakin luonnistui. Koko ajan jouduin kuitenkin olemaan tarkkana ja muistuttelemaan, että laukkaa, laukkaa, laukkaa ja vieläkin pitää laukata. Hevonen oli niitä, jotka säikkyvät mörköjä ja pari pientä värähdystä tuli tunnin aikana. Onneksi en löytänyt itseäni tutkimasta maneesin lattiaa.

Tehomuokkauksessa oli vuorossa, yllätys, yllätys, jalkakyykkyjä. Teimme myös käsipainoilla paljon liikkeitä; hauiksia, alleja, rintalihaksia, ojentajia. Mulla alkaa olla tasapaino ihan onneton, kun aina silmät kiinni alkaa kaatumisreflekti. Sen sijaan selän kierrot joka suuntaan sujuvat ja oikein odotan niitä.

Tällä kertaa myös hypimme laudalle sivuttain kiertoliikkeellä ja painot kädessä suoraan tasajalkaa. Hypyt kulkevat jo ihan suvereenisti monen kuukauden harjoittelun tuloksena. Kyllä sitä onkin tehty töitä sen eteen. Hooverissa olin jo ihan poikki enkä meinannut millään jaksaa pitää asentoa kasassa. Venyttelyt tulivat tarpeeseen. Pakarat ja takareidet soivat.

Tehokas kuntopiiri

Muokkauksessa olikin vakivetäjä sairaana ja sijainen veti reippaan kuntopiirin. Ensin kannoimme tavarat paikoilleen ja sen jälkeen aloitimme rehkimisen muutaman hengen ryhmissä. Itse hiippailin nuorimpaan porukkaan, kaikki taisivat olla alle 20-vuotiaita. Niinhän minäkin sielultani.

Steppilaudalla teimme vaihtohyppyjä ja tasajalkahyppyjä. Kahvakuulan kanssa liikuimme kohti keskustaa tehden jalkakyykkyjä. Sen jälkeen heiluttelimme kahvakuulia kuin kauppakasseja. Kun juniorit eivät halunneet painavia kuulia, otin itse painavimmat. Onhan sitä ennenkin kannettu monen kilon kasseja ja pusseja. Joskus jopa pelkän etusormen varassa. No, nyt täytyi antaa sen verran periksi, että en ihan yhdellä sormella nostellut, vaan otin kunnon otteen kahvasta.

Vatsalihakset teimme kerrankin hieman eri tavoin kuin yleensä. Pidimme kuulaa toisessa kädessä ja nousimme istumaan makuuasennosta ja nostimme samalla käden ylös. Tasapainottavana liikkeenä selät teimme levytangoilla ja otin siinäkin painavimman setin, kun juniorit puhkuivat, että en mää halua noin painavia. Selästä kyllä löytyy voimaa vaikka muille jakaa.

Tällä kertaa minulle selvisi yhden liikkeen oikea nimi. Kun pidimme kädet lattiassa ja vartalon suorana lattian myötäisesti, teimme vuorikiipeilijän liikettä. Loogista, melkein.

Verryttely oli kerrankin pitkä ja tehokas. Kotona jatkoin vielä lapion varressa loppuverkkaa ja lumi lensi kaaressa monen metrin päähän.

Käsitreeniä

Tehomuokkauksessa muokattiin tehokkaasti käsiä. Painojen kanssa käännettiin käsiä joka suuntaan sekä seisten että lattialla selällään. Otimme jopa steppilaudan avuksi, laitoimme toisen polven siihen ja nostimme yhdellä kädellä painoja ylös ja kiersimme selkää. Tehokasta ja rimpulat alkoivat mennä jo hapoille. Enkä edes kehtaa tunnustaa kuinka pieniä painoja käytin. Toisin olisi ollut Sirpan laita, jos hän olisi päässyt jumppaan.

Tietenkään emme jättäneet tälläkään kertaa väliin jalkakyykkyjä ja niitä teimme joka suuntaan. Omat jalkani olivat jäykän tuntuiset eivätkä jalkakyykyt sujuneet kovin sutjakasti. Samoin vatsalihakset kärvistelivät vielä viime viikon treeneistä. Silti teki hyvää tehdä muutamia vatsalihasliikkeitä. Erityisesti kiertoliikkeistä pidän. Mutta liike, jossa jalat ovat sivulla koukussa ja toinen käsi suorana lattialla ja toinen niskan takana, josta nostellaan kylkeä tai yläkroppaa ylös, on karmea. Teen varmaankin jotakin väärin, kun saan vain niskani kipeäksi. Vartalossa ei tunnu yhtään.

Lopputunnin venyttelivät olivat paikallaan. Erityisesti takareidet soivat kireydestä piukeina. Tarttiskohan venytellä enemmän ja useammin?

Kunnon kuntoviikko ja uuden lajin valloitus

Vaikka blogin kirjoittamisesta on aikaa, liikunnassa ei ole ollut taukoja. Sitä on tullut käytyä ahkerasti jumpassa, ratsastamassa, juoksemassa maalla ja vedessä sekä tehtyä aluevaltaus uuteen lajiin; kahvakuulaan.

Syksyllä tiistain jumpat olivat hyviä, mutta viikosta toiseen suunnilleen samanlaisia. Toisin on ollut tämän vuoden puolella. Joka kerta on ollut eri ohjelma. Olemme ehtineet jo käyttää palloa, tankopainoja ja ihan normipainoja. Viime kerralla tuttu vetäjä oli sairastunut ja sijainen rääkkäsi kunnolla vatsalihaksia. Käänsimme ja väänsimme ja pidimme lihaksia jännityksessä. Rääkkäyksen tunsi hyvin seuraavana päivänä, jolloin olikin luvassa bootcampia ja hyppyjä sinne tänne. Olin käynyt nauttimassa ystävän kanssa salaatin juuri ennen ja se muistutteli välillä itsestään, mutta ei haitannut tahtia.

Ratsastuksessa oli uusi tuttavuus, musta tamma, joka oli kuin elohopea. Työskentelimme ympyrällä ja se sujui yllättävän hyvin, kunhan itse pysyi rauhallisena eikä jäänyt vetämään. Pieniä pidätteitä joutui toki tekemään ja erityisesti laukan jälkeisessä ravissa vauhti oli kova, mutta rauhoittui. Olin tyytyväinen, kun elohopea välillä otti iisisti eikä kiirehtinyt minnekään. Onnistuimme pienentämään ympyräämme melkein minivoltiksi. Hyvä saavutus sinänsä. Erittäin miellyttävä tuttavuus, jonka kanssa en kyllä uskaltaisi hypätä.

Tallin seinällä oli iloinen yllätys, kun ryhmämme oli ylennetty parhaaseen A-luokkaan. Ennustin ennen tuntia, että elohopean kanssa putoamme Ö-luokkaan, mutta ei niin käynytkään. Monen vuoden harjoitus näyttää tuottavan tulosta.

Ratsastuksen jälkeen loppuverkat tuli tehtyä kahvakuulassa. Aikaisemmin olen käyttänyt kuulaa vain muutaman minuutin, mutta nyt koko tunnin ja erilaisia sarjoja. Aloitin pienillä painoilla. Sen sijaan Sirpa kävi välillä hakemassa isompia ja isompia kuulia. Painavin taisi olla 12 kiloa, mutta Sirpalla onkin haba kunnossa nassikan nostelun ansiosta. Toisin se on minulla, kun rimpulat eivät vaan saa voimaa ja lihasta. Ensin kävelimme ympyrää ja lämmittelimme. Kuulan kanssa aloitimme pystyssä kiertoliikkeet. Nostimme toisen jalan vierestä kuulaa ylös toiselle puolelle kuin mistä se lähti liikenteeseen. Sen jälkeen heilautimme kuulaa kahdella kädellä jalkojen välistä ja vaihdoimme yhteen käteen ja heilautimme välillä kuulan rinnalle. Nostelimme kuulaa myös kyykystä ja lopussa istuimme alas ja kuula rinnan päällä käänsimme kroppaa puolelta toiselle. Viimeisessä liikkeessä kahvakuula oli sivussa ja nojasimme taaksempäin selästä, nostimme jalat ylös ja kävimme välillä selällään kädet pitkänä lattialla. Tehokasta.

Kyllä kahden tunnin treenin jälkeen sauna kelpasi. Treeniä on kertynyt tälle viikolle 6,5 tuntia ja mikä hauskinta, Sirpa on ollut puolessa treeneistä mukana.

Tiukkaa pohkeenväistöä

Aamulla oli arpominen ja kova selvittely pidetäänkö ratsastustunnit vai ei. Onneksi kuitenkin keli lauhtui sen verran tallilla, että tunnit pidettiin normaalisti. Pääsin kokeilemaan tallille tällä viikolla tullutta uutta tammaa, Palomaa. Kivan oloinen tyyppi, joka ei tosi pitänyt siitä, että se sidottiin kiinni karsinassa. Yksi lukko meni hajalle. Ups!

Paloma oli todella osaava ja sopivan herkkä. Kuunteli hyvin avuja ja oli reipas. Tosin kyllä osasi himmata vauhtiakin tarpeen vaatiessa.

Aiheena oli pohkeenväistö ja rata oli jyrkkä. Ensin etenimme kävellen tötteröjen välistä suoraan ja siitä vasemmalle kiertäen tötterön, jonka jälkeen lähdimme jyrkästi oikealle ja jälleen tötterön jälkeen vasemmalle ja lopuksi kahden tötterön välistä suoraan.

Alku lähti aina lupaavasti liikkeelle, mutta oikealle pohkeenväistö oli niin jyrkkä, että siinä tuli haasteita. Hevonen lähti välillä taaksepäin, kun sohelsin ja välillä oli ihan kierossa, kunnes suoristin sen lavat eteenpäin. Loppu meni kyllä jälleen hyvin.

Ravissa linjaa muutettiin loivemmaksi ja laukkasimme pitkät suorat tehden lievän mutkan. Loppuravi oli vauhdikasta.

Paloma on tammaksi kelpo hevonen, eikä ollenkaan säikkynyt mitään tai kytännyt muita hevosia. Naapurin Santun kanssa on kyllä kuulemma tullut sanomista. Santtu on pieni poni, jolla on iso ego ja pomon asema. Ei sen naapuriin niin vain muuteta ilman, että Santtu kertoo näkemyksensä asiasta.

Kun aletahan tekemähän, tehrähän sitten kunnolla

Eilisestä treenistä innostuneina suuntasimme jälleen Sirpan kanssa liikunnan pariin. Tällä kertaa vuorossa oli viikon kovin treeni, bootcamp.

Saman tien kävimme itse asiaan. Juoksimme paikallamme ja aloitimme hypyt. Tikutimme täysillä nostaen polvia ylös, mielellään korviin, jos ne sinne asti vaan nousivat ja kyllähän ne melkein nousivat. No, ainakin 90 asteen kulmaan. Yhdessä sarjassa teimme punnerruksia eri tavoin ja aina väliin hyppyjä: slalomhyppyjä, koripallohyppyjä ja luistelua.

Matka jatkui edelleen hyppyjen parissa: gogohyppyjä, hiihtoa, sivuhyppyjä kierteellä ja ilman. Toki välillä myös tikutimme takapuoli alhaalla niin kovin kuin pääsimme. Ja jotta hypyt eivät jäisi liian vähiin, otimme steppilaudan ja hyppäsimme sen yli. Kokeilimme myös hyppyjä sivulta laudalle ja lopuksi vielä kädet laudalla pomppuja puolelta toiselle. Väliin aina laitoimme kädet laudalle ja siirtelimme lautasia jalkojen alla laudan molemmille puolille.

Välillä hymyilytti, jopa nauratti. Meno oli niin kovaa, että ei voinut muuta tehdä kuin nauraa. Kun hyppäsimme kroppa pystyssä, kädet selän jatkona ylöspäin ja sen jälkeen laitoimme kädet lattiaan ja poljimme jaloilla uudelleen ja uudelleen ja vielä kerta kiellon päälle uudelleen, meinasi lähteä jo taju, kun viimeisen kerran kömmin lattialta ylös. Viimeiseen asti kuitenkin painoimme kumpikin asenteella, että kaikkemme annamme, vaikka henki lähtisi. Kun aletahan tekemähän, tehrähän sitten kunnolla.

Lopuksi vielä teimme nipun erilaisia vatsa- ja selkälihasliikkeitä ja kunnon venyttelyt. Silmät apposen auki mieli virkeänä lähtimme kohti kotia. Ihan heti ei uni tule. Sen verran ylikierroksilla kroppa on.

Luistelua ja palloilua

Kokeilin pitkästä aikaa lauantaina matkaluistelua järven jäällä. Ei minulla tosin mitään matkaluistimia ollut, ihan vaan omat perusluistimet 30 vuoden takaa. Keli oli mitä mainion ja sen huomasi parkkipaikan tungoksesta. Sain ängettyä oman autoni sopivasti melkein penkalle. Radalla riitti myös väkeä, mutta onneksi baanasta oli tehty leveä, jotta ei tarvinnut väistellä.

Viimeksi kun kävin samassa paikassa luistelemassa, jää oli tosi huonossa kunnossa. Nyt se oli kohtuullinen, tosin railoja ja lumihyppyreitä oli paikkapaikoin. Matkaa kertyi yli 7 km.

Kävin myös eilen luistelemassa jääkiekkokaukalossa ja minulla oli seurana neljä poikaa. Leikimme hippaa ja välillä vedin vuoronperään poikia jääkiekkomailan kanssa. Harjoittelin myös yhden pojan kanssa ympyröitä eteen- ja taaksepäin sekä takaperin luistelua. Pojille oli hauskaa, kun keikutin perää kuten terhakka hanhi.

Tänään palloilimme yhdessä Sirpan kanssa jumpassa ja välillä olin todella pihalla. Pitkästä aikaa koko tunnin teimme jumppapallon kanssa töitä. Vaikeinta oli yrittää keikkua pallon päällä polvillaan pitämättä siitä käsillä kiinni. En onnistunut siinä ollenkaan ja katselinkin kahdehtien Sirpaa, jolta homma luonnistui ilman mitään ponnisteluja. No, Sirpa olikin salin ainoa, joka teki mitä piti ihan suvereenisti. Muualta kuului pelkkää ähinää, kun yläkroppaa yritettiin nostaa pystyyn.

Haastavaa oli myös pysyä kyljellään pallon päällä ja tehdä kylkilihasharjoituksia. Erityisesti haaste kohosi, kun jalat piti pitää päällekkäin. Selkälihasliikkeet olivat helppoja. Tosin kumpaakin nauratti, kun kurkistimme sivulle ja tuijottelimme toisiamme silmiin sen mitä tukkani alta näin. Samoin hauska liike oli liikuttaa jalkoja pallolla pitäen kädet lattiassa ja kroppa suorassa.  Sen sijaan haastavampaa oli olla selällään ja pitää jalat pallon päällä ja samalla takapuoli ja kädet ilmassa. Siinä sitä pumpattiin takapuolta korkeuksiin ja takaisin alas.

Kumpikin piti myös siitä, kun painoilla vatkattiin lapaa kuntoon. Vaikka täytyy myöntää, että välillä oli pakko laittaa toinen paino pois ja keventää. Mutta alkoipahan kiertää veri taas päähänkin asti.

Sulon kanssa tiimalasia

Yllätys oli tosi suuri, kun tallin seinällä luki, että hevoseni onkin tänään Sulo eikä oma tuttu kaveri. Vähän mietitytti miten homma lähtee luonaamaan ja pysynkö selässä. Ei Sulo mikään pudottelija ole, mutta kyllä jokunen aika sitten kaveri yhtäkkiä seisoi hevosen vieressä, vaikka hänen olisi pitänyt olla selässä.

Sulo on nimensä mukaisesti suloinen. Valkoinen hevonen, jolla on paljon harmaita täpliä ja osittain hyvinkin tumma. Tallissa Sulo käyttäytyi hyvin ja ratsastuskin meni hyvin. Maneesin päädyn kahvio oli täynnä teoriaa opiskelevia ihmisiä, eikä Sulo onneksi välittänyt niistä yhtään. Tein alkuun pysähdäyksiä myös kahvion ikkunan eteen, että Sulo näki kuinka paljon meillä oli katsojia.

Itse tehtävä oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava. Teimme tiimalasin mallista kuviota. Kävelimme kakki kulmat ja suoran lävistäjän puolivälissä. Loput kuviosta ravasimme. Teimme myös kummankin tiimalasin päätyyn voltin. Lopputunnista muutimme ratsastusta siten, että laukkasimme voltit ja ravasimme kulmat. Lopulta laukkasimme kaikki muut kohdat paitsi kaksi kulmaa.

Sulo nosti todella helposti laukan. Tajusi jo pienestä painoavusta, mitä haluan. Siirtyi kyllä hyvin myös takaisin raviin ja käyntiin. Taivutuksissa sai olla enemmän tarkkana ja kääntää kunnolla päätä. Toisaalta ohjat täytyi pitää kunnolla käsissä ja muistaa myös, että ulko-ohja on olemassa.

Tehtävä oli sopivan vaativa ja kiinnostava. Sekä ratsastaja että hevonen pysyivät kartalla. Kun olen varmaan ja vakaaseen hevoseen, joka ei hötkyile, minulle tuli yllätyksenä, että Sulo säikähti, kun poika raahasi punaista huopaa katsomossa. Onneksi tuli vain pieni sivuliike ja kykenin istumaan niin hyvin selässä, että ongelmia ei tullut.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli positiivinen, vaikka alkuun arveluttikin.

Juoksua ja maailmanparannusta

Lähdimme pitkän tauon jälkeen Sirpan kanssa juoksulenkille kirpeään pakkaskeliin. Askel nousi kevyesti. Sen verran jumpassa on tullut tehtyä jalkakyykkyjä ja steppilaudalle hyppyjä. Kiersimme suunnilleen minun normaalin lenkkini, jossa on vain pari kolme ylämäkeä. ¨

Lenkkeilyn lomassa paransimme maailmaa ja paremmaksihan se tuli. Kävimme myös läpi televisiossa pyöriviä laihdutusohjelmia. Mehän emme tietenkään mitään laihdutusta tarvitse. Kroppa on sopivan pyöreä sieltä ja täältä. No, ehkä vähän tuoltakin.

Loppulenkistä alkoi tuntua pientä kiristystä pohkeissa, mutta silti virtaa piisasi. Kanssalenkkeilijä tempaisi oikein kunnon pyrähdyksellä ohi ja ihan mikrosekunnin ajan mietimme peesausta. Hyvin nopeasti kuitenkin luovuimme ideasta ja jatkoimme mukavaa hölköttelyä ja höpöttelyä. Ei sitä nyt ihan huvikseen viitsi lähteä omalta mukavuusalueeltaan pois. Huh huh!

Sirpalla oli tapansa mukaan sykevyö ja se näytti maksimissaan n. 175. Kaloreita oli kulunut ripauksen alle 400 kcal. Lenkin lopuksi vielä näytin Sirpalle voiteen, jota on hyvä vedellä ympäriämpäri, että naama ei palellu. Kyllä tuli taas niin itseensä tyytyväinen olo.

Hymyily auttaa rääkissä

Tällä viikolla alkoivat uudet jumppakuviot. Tehomuokkauksessa oli eri vetäjä, tuttu tapaus kuitenkin. Alku olikin varsin vanhoja kuvioita eli tasapainoilua yhdellä jalalla ja käsipainojen heiluttelua sinne tänne. Myös vatsalihakkset tehtiin kiertäen, jossa yleensä saa vain niskansa kipeäksi ja vatsassa ei tunnu missään. Tosin saattaa vika löytyä tekijästäkin. Ehkä. Tosi suuri ehkä. No, ei kumminkaan. Herran jestas. Mitä te oikein kuvittelette?

Uudet tuulet puhalsivat käsiliikkeissä. Painoja käännettiin ja väännettiin joka suuntaan, että hiki alkoi virrata. Nauru alkoi kuplia, kun otimme etunojan asennon ja laitoimme kädet eteen ja siirtelimme käsiä sivulle taakse. Koko kööri vaikutti ihan gorillalaumalta. Loppuverkka meni tuttuun tyyliin. Vaikka muutoksia ei kovin paljon ollut, kroppa tuntui väsyneeltä. Johtui varmasti sunnuntain hiihdosta.

Keskiviikkon alkoi puolen vuoden tauon jälkeen Bootcamp, oikein kunnon tehorääkki. Olin varmaankin ainoa porukasta, joka tiesi mihin oli tullut. Muut pyörittelivät silmiään ja ihmettelivät mistä mahtaa olla kyse. Ohjelma vedettiin kesästä tuttuun hyppimis- ja juoksutyyliin, jossa hengästyi kunnolla. Hyppyjä tehtiin slamon-, luistelu- ja koripallotyylillä. Välillä kokeiltiin yleisliikettä ja hiihtohyppelyä. Tällä kertaa uutena tuli mukaan hypyt laudalle. Yllätin itsenikin ja jaksoin suht hyvin tahdissa mukana.

Kun oikein teki tiukkaa, muistin, kuinka seurasin viime viikolla Sirpan sykekellosta sykkeen muutoksia. Huomasin, että Sirpan syke laski, kun hän alkoi nauraa toilailluilleni. Kokeilin samaa kikkaa ja hymyilin oikein leveästi, kun oli kaikista kovin rääkki ja tiukin meno päällä. Kikka kolmonen tepsi ja kierrokset pysyivät tiukkana tikityksenä.

Välillä pompimme musiikin tahtiin, välillä katsoimme kellosta aikaa. Yksi musiikkikappale oli leppoisan, vähän humpan kuuloista ranskalaista musiikkia. Se oli kuitenkin pelkkää hämäystä. Tahti muuttuikin varsinaiseksi tappomeiningiksi ja arvaatte varmaan ketkä pysyivät vauhdissa mukana.

Sykkeen nostojen väliin teimme potkuja eteen, taakse ja sivulle sekä lyöntejä eri tavoin. Vatsa- ja selkälihakset treenasimme matolla. Loppuhuipennuksena oli hooveri. Ensi viikolla Sirpa mukaan!

Hiihtoa ja sämpylöitä

Jätin sämpylät kohoamaan, kun lähdin ladulle. Siellä oli muutamia ihmisiä ja osa lapsista oli hätää kärsimässä, kun latu oli niin jäinen. Muutamat nappulat olivat ottaneet suosiolla pulkan mukaan tai tonkivat pientä puroa ladun varressa.

Päätin kuitenkin tehdä muutaman kierroksen, kun kerran aloitin hiihdon. Alamäet olivat jännitysnäytelmää, kun en aluksi tiennyt missä kunnossa latu oli. Muutaman sivuliikkeen jouduinkin ottamaan ja viimeinen lasku meni valoisalla kelillä reisilihaksi jännittäen, että jalat eivät olisi levinneet, mutta pimeällä lasku olisi muuttunut jo vähän liian hurjaksi menoksi.

Aluksi jaksoin hyvin luistella ylämäet, mutta loppumatkasta vauhti jo hieman hyytyi. Niissä sai kuitenkin hyvin hengityksen kiihtymään ja lihakset töihin. Alamäissä piti lähinnä yrittää pysyä pystyssä.

 Oli tosi rentouttavaa hiihtää muutama kilometri viikon tauon jälkeen. Vatsa ja kädet saivat kyytiä, vaikka ne olivat vielä eilisenkin vesijuoksun ja ratsastuksen jälkeen hellinä. Ehkäpä tämä lenkki toimi hyvänä verryttelynä ja huomenna olo on kuin omenalla.

Kun liikkuu todella pihalla, on kiinnostavaa kuinka paljon nenäliinoja pitää tunkea joka taskuun ja käyttää niitä parin kilometrin välein. Tästä "ilosta" ei ole mitään tietoa sisäliikunnassa.

Kotona laitoin sämpylät uuniin ja nautin ihanasta tuoksusta sekä herkullisesta mausta. Lämmin sämpylä tai munkki kruunaa hiihtolenkin.

Pää pyörällä ympyrällä

Torstaina suuntasimme Sirpan kanssa jumppaan, joka vedettiin kuntopiirinä. Ensin verryteltiin ja sen jälkeen juostiin porukalla ympyrää. Tehtävät teimme Sirpan kanssa samaan aikaan, mutta emme samaan tahtiin. X-hyppelyissä Sirpa totesikin, että alkaa pyörryttää, kun pompimme eri tahtiin ja tuijotimme toisiamme silmiin. Haastetta olla pitää.

Steppilaudalla Sirpa on paljon taitavampi kuin minä. Huomaan, että hänellä on kunnon jumppaliikkeet hallussa ja katselen vain haavi auki menoa. Itse tein tasahyppyjä, joista olen alkanut pitää sekä vuorohyppyelyä. Kolmannella kerralla jalat alkoivat mennä jo hapoille. Vatsaliikkeissä tein omia variaatioita, että sain selälle kiertoa. En todellakaan kaipaa sen jumittumista. Ympyräjuoksu muiden keskellä vaatii esiintymisviettiä ja Sirpa yrittikin kerran luikahtaa juoksusta. Teimme kuitenkin kaikki liikkeet viimeiseen asti viimeisen päälle. Yksi kanssasisar kuitenkin yritti sotkea liikkeitä sinkoilemalla pisteestä toiseen oman mielensä mukaan.

Kuntopiirissä jouluherkut sulivat, vaikka ensin Sirpa epäilikin, että mahtaako jaksaa. Nauroin, että varmaan Sirpan housut repeää. Ei olisi kannattanut hohottaa ihan niin suureen ääneen, kun huomasin, että oma jumppapaitani oli väärinpäin. Pesulappu vain vilkkui.

Lepopäivän jälkeen alkoi ratsastus. Siellä jatkui sama ympyräteema, mikä näyttää olevan viikon aiheena. Teimme taivutuksia ympyrän sisään ja todella paljon ulospäin. Tuttu hevonen hoiteli homman suvereenisti kotiin. Haastekerroin kasvoi, kun nostimme jalustimet ylös ja rytkytimme harjoitusravia. Herran jestas sentään, kun se ei ole mua varten. Tällä kertaa kuitenkin jossakin välissä jopa unohdin, että rytkytys vaan jatkuu ja pysyn edelleen selässä enkä edes purista epätoivoisesti jaloilla. Opettajakaan ei huomauttanut kuin neljä kertaa etunojasta. Jotakin alkaa siis tapahtua.

Mielenkiintoiseksi harjoitus muuttui, kun aloimme pienentää ympyrää spiraalimaisesti ja lopulta viisi hevosta teki melkein volttia. Kaivelimme ennen laukkaa jalustimet jalkoihin ja teimme muuten samaa sisään- ja ulostaivutusta. Teimme laukassa myös spiraalin ja pienensimme ympyrää. Se sujui todella hyvin ja olen tosi tyytyväinen omaan hevoseeni, kun voin luottaa sen selviytyvän mistä vain. En älyä jännittää tai pelätä yhtään. Todella hyvä istuntatunti vuoden alkuun. Tallissa vielä syötin leipää ja kaveritkin kantoivat porkkanoita.

Ratsastuksen jälkeen kävin vielä vesijuoksemassa, yllätys, yllätys ympyrällä. Kun jäin suustani kiinni tallin pihalla, olin aivan umpijäässä uimahallilla. Viivyinkin suihkun alla varmaan vartin, että sain jäsenet sulamaan. Vesijuoksin reippaan tunnin ja matkaa kertyi 800 metriä. Tosin saattaa olla, että sekoilin kierroksissa ja matkaa kertyi oikeasti sata metriä enemmänm, mutta mitä pienistä. Yritin pitää juoksuasennon hyvin pystynä, vaikka välillä mieli teki lipua puolimakaavassa asennossa reippaammin eteenpäin. Maltoin kuitenkin mieleni. En myöskään oikonut vaan tunnollisesti taivalsin päästä päähän, jotta sain matkan selville.

Samalla katselin muita juoksijoita ja uimaseuran harjoituksia. Vesi vain roiskui, kun uimarit tekivät vetoja valmentajan kellottaessa aikaa ja huutaessa neuvoja. Uimarien kropat ovat mielenkiintoisen mallisia. Missä muussa lajissa voi katsella kanssaliikkujia suvereenisti melkein nakuina? Hihii!

Lumitöitä ja kuntoilua salilla vuoden aloitukseksi

Päätin lähteä kuntosalille, mutta sinne meno ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Ensin piti tehdä tunti hartiavoimin töitä, että sai kaikki lumiauran kasaamat lumet luotua. Muut naapurit eivät vielä olleet ehtineet kadottaa omia kasojaan. Täytyy myöntää, että voimien kasvaminen lumihommissa on mukava juttu, mutta kyllä silti otti päähän heitellä märkää, raskasta lunta tienposkesta syrjään. Lumiauralla se olisi ollut tosi yksinkertaista ja nopeaa, mutta rimpuloilla homma kävi jo oikeasti kuntoilusta. Ainakin tuli kunnolla lämmiteltyä treeniä varten.

Hetken jo harkitsin, että jätän salin väliin urakan jälkeen, mutta päätin kuitenkin lähteä, kun aikaa oli. Vaikka minulla oli selkä märkänä jo valmiiksi salille mennessä, päätin kuitenkin tehdä kunnon alkuverryttelyn ja tempaisin 20 minuuttia crossarilla. Salilla oli vain kolme ihmistä ja he olivat jo loppuverryttelyssä, joten jäin hyvin pian yksin. Se sopi hyvin mielentilaani. Kuuntelin radiosta Abbaa ja kuvittelin itseni kesäiselle hiekkatielle.

Tein vatsalihakset 20 kilon painoilla ja selkää monella eri tavalla ja laitteella. Uskalsin jällen kaivaa esiin myös kumipallon ja tein sillä vatsaliikkeitä siirtäen palloa käsistä jalkoihin ja takaisin sekä siirtäen palloa jaloilla eteen ja taakse vatsan alla. Tässä vaiheessa salille ilmestyi jo muitakin ja rikkumaton rauhani häiriintyi. Toisaalta oli mukavaa katsella muiden tekemisiä. Aika kului sukkelammin.

Koska kiertoliike selälle tekee tosi hyvää, tein sitä sekä pallon kanssa että ilman. Sen jälkeen kävin vielä uudelleen vatsalihaslaitteessa ja tein käsipainoilla alleja ja kyljyksiä sekä hauiksia.

Lihaskunnon harjoittamisen meni 30 minuuttia, jonka jälkeen vielä soutelin 20 minuuttia. Kaloreita kului mukavasti, vaikka eilen ei tullutkaan syötyä juuri mitään. Venyttelin kerrankin kunnolla jalkoja joka suunnalta ja myös vartaloa eri liikkeillä ja uudelleen vähän ajan päästä samoilla liikkeillä. Aikaa kului 20 minuuttia. Tänään harjoitus jakautuikin tasaisesti samansuuruisiin lohkoihin.

Viestittelimme vielä Sirpan kanssa ja sovimme jumppatreenistä. Vuosi alkoi pitkällä treenillä ja lihakset saivat lievitystä porealtaassa.