Muokkauksessa olikin vakivetäjä sairaana ja sijainen veti reippaan kuntopiirin. Ensin kannoimme tavarat paikoilleen ja sen jälkeen aloitimme rehkimisen muutaman hengen ryhmissä. Itse hiippailin nuorimpaan porukkaan, kaikki taisivat olla alle 20-vuotiaita. Niinhän minäkin sielultani.
Steppilaudalla teimme vaihtohyppyjä ja tasajalkahyppyjä. Kahvakuulan kanssa liikuimme kohti keskustaa tehden jalkakyykkyjä. Sen jälkeen heiluttelimme kahvakuulia kuin kauppakasseja. Kun juniorit eivät halunneet painavia kuulia, otin itse painavimmat. Onhan sitä ennenkin kannettu monen kilon kasseja ja pusseja. Joskus jopa pelkän etusormen varassa. No, nyt täytyi antaa sen verran periksi, että en ihan yhdellä sormella nostellut, vaan otin kunnon otteen kahvasta.
Vatsalihakset teimme kerrankin hieman eri tavoin kuin yleensä. Pidimme kuulaa toisessa kädessä ja nousimme istumaan makuuasennosta ja nostimme samalla käden ylös. Tasapainottavana liikkeenä selät teimme levytangoilla ja otin siinäkin painavimman setin, kun juniorit puhkuivat, että en mää halua noin painavia. Selästä kyllä löytyy voimaa vaikka muille jakaa.
Tällä kertaa minulle selvisi yhden liikkeen oikea nimi. Kun pidimme kädet lattiassa ja vartalon suorana lattian myötäisesti, teimme vuorikiipeilijän liikettä. Loogista, melkein.
Verryttely oli kerrankin pitkä ja tehokas. Kotona jatkoin vielä lapion varressa loppuverkkaa ja lumi lensi kaaressa monen metrin päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti