Ratsastin herkän tamman kanssa, joka yrittää tehdä nopeuden maailmanennätystä. Sain kuitenkin vauhdin pysymään rauhallisena suurimman osan ajasta. Voltilla jopa melkein liian rauhallisena. Jos kyseessä olisi ollut joku toinen hevonen, olisin jo pyytänyt lisää vauhtia.
Lauantaina ratsastin suosikkini kanssa. Laukkavoltti sujui jo mainiosti. Pyörimme melkein liian pienellä voltilla, kun pää ei pysynyt mukana. Töitä teimme kyllä molemmat hiki päässä ja lisäksi minä ähisin ja puhisin. Tuskan hiki puski päälle. Onnistuimme!
Taidan alkaa hevoskuiskaajaksi, kun juttelin kaverin hevoselle ennen ratsastusta ja tein sopimuksen, että nyt menet oikein hienosti koko tunnin ihan alusta asti ja niinhän siinä kävi. Kaveri kiitti iloisesti onnistuneesta tunnista. Höpöttelen aina omallekin hevoselleni ja lahjon hyvin etukäteen. Täytyyhän sitä pitää hepo tyytyväisenä.
Lisäksi olemme käyneet Sipan kanssa ahkerasti jumpassa. Sielläkin on ollut niin kova vauhti, että Sirpaa pyörrytti ja minulla on käsi kipeänä. Käteen taitaa vaikuttaa kyllä myös ahkera lumenluonti. Hyvää treeniä. Irvistelemme toisillemme hooverissa ja vatsaliikkeissä. Jalkakyykyissä haemme tukea toisistamme, kun ne eivät ole kummankaan lemppareita. Minullakin alkoi hermoa särkeä etureidestä. Melko epätoivoista yritystä lintsata. No, ei maar, pois se minusta. Täysillä tehdään, kun tekemään ruvetaan. Pukukopissa alkaa aina tyytyväinen hihitys. Jaksoinpas!
