Ratsastuksen hurmaa

Olen selvästi viime aikoina oppinut jotakin!

Ratsastin herkän tamman kanssa, joka yrittää tehdä nopeuden maailmanennätystä. Sain kuitenkin vauhdin pysymään rauhallisena suurimman osan ajasta. Voltilla jopa melkein liian rauhallisena. Jos kyseessä olisi ollut joku toinen hevonen, olisin jo pyytänyt lisää vauhtia.
Lauantaina ratsastin suosikkini kanssa. Laukkavoltti sujui jo mainiosti. Pyörimme melkein liian pienellä voltilla, kun pää ei pysynyt mukana. Töitä teimme kyllä molemmat hiki päässä ja lisäksi minä ähisin ja puhisin. Tuskan hiki puski päälle. Onnistuimme!
Taidan alkaa hevoskuiskaajaksi, kun juttelin kaverin hevoselle ennen ratsastusta ja tein sopimuksen, että nyt menet oikein hienosti koko tunnin ihan alusta asti ja niinhän siinä kävi. Kaveri kiitti iloisesti onnistuneesta tunnista. Höpöttelen aina omallekin hevoselleni ja lahjon hyvin etukäteen. Täytyyhän sitä pitää hepo tyytyväisenä.
Lisäksi olemme käyneet Sipan kanssa ahkerasti jumpassa. Sielläkin on ollut niin kova vauhti, että Sirpaa pyörrytti ja minulla on käsi kipeänä. Käteen taitaa vaikuttaa kyllä myös ahkera lumenluonti. Hyvää treeniä. Irvistelemme toisillemme hooverissa ja vatsaliikkeissä. Jalkakyykyissä haemme tukea toisistamme, kun ne eivät ole kummankaan lemppareita. Minullakin alkoi hermoa särkeä etureidestä. Melko epätoivoista yritystä lintsata. No, ei maar, pois se minusta. Täysillä tehdään, kun tekemään ruvetaan. Pukukopissa alkaa aina tyytyväinen hihitys. Jaksoinpas!

Vuosi alkuun reippaasti

Koska viime vuonna reippailin yli tavoitteen, innostus kasvoi ja yritän samaa

tänä vuonna. Niinpä tein heti ekana päivänä kävelylenkin ja menin sen jälkeen saunaan. Huhuilin kissoja seuraksi. Mokomat loikoilivat jo saunan lämmössä.

Lupasin viedä Sirpaa tänä vuonna enemmän jumppaan. Tällä kertaa Sirpa oli kuitenkin nopeampi ja kyseli korkataanko jumppavuosi käyntiin. Hikoilimme rankassa vatsapeppujumpassa. Teimme urakalla jalkakyykkyjä ja hoovereita. Täytyy myöntää, että laitoin polvet lattiaan, kun koko kroppa tärisi. Tiukkaa teki myös Sirpalla. Suurin ongelmani hooverissa on kuitenkin se, että olkapää alkaa aina jossakin vaiheessa sattua.
Urheasti kuitenkin nostelimme kahvakuulaa ja teimme vatsaliikkeitä kerta toisensa jälkeen. Venyttely tehtiin onneksi pitkän kaavan mukaan, että kroppa palautui edes vähän.
Perjantaina huomasin kuntosalilla, että oli tullut jumpattua perusteellisesti edellisenä päivänä. Takareidet ja pakarat huusivat armoa. Lämmittelin hyvin inhoamallani pyörällä ja rakastamallani soutulaitteella. Tein myös selän, kädet ja vatsaa. Välillä otin kaverista kuvia ja naurettiin niitä. Kun tein vatsaliikkeitä, kaverini tuli myös kuvaamaan minua. Niitä kuvia ei uskalla julkaista. Mutta hauskaa oli. Ja varmasti oli muillakin salilla olijoille, kun seurasivat kuvaavistamme ja kuuntelivat juttujamme.
Tänään oli vuoden eka ratsastus. Korkkasin vuoden käyntiin herkällä tammalla Wilmalla. Meitä oli vain kolme, mikä on luksusta. Sai yksituisopetusta. Teimme ympyrällä siirtymisiä. Olin tyytyväinen, kun Wilma malttoi seisoa paikoillaan rauhallisesti pysähdyksissä. Myös käynti-ravisiirtymiset sujuivat hyvin. Laukka sen sijaan oli vauhdikasta. En kyennyt ollenkaan tekemään laukka-ravi siirtymisiä. Niinpä laukkasin koko ajan ja lähinnä laukkavoltilla, ettei vauhti olisi kiihtynyt. Isolla ympyrällä kaasu hirtti kiinni. Tein välillä ison ympyrän ja palasin voltille, ettemme olisi saaneet ylinopeussakkoja. Olin kuitenkin tyytyväinen. Pysyin itse rauhallisena ja kykenin keskittymään istuntaan ja siihen, että en vedä, vaikka välillä olikin vauhtia.
Viime vuonna kokeilin 36 eri lajia. Tänä vuonna kokeilen ainakin yhtä lajia, mitä en viime vuonna tehnyt. Eniten liikuin viim vuonna helmikuussa, yhteensä 35 tuntia. Olin silloin laskettelu-hiihtolomalla. Tänä vuonna tammikuu on lähtenyt hyvin käyntiin. Silti helmikuusta saattaa jälleen tulla voittaja.

312 tuntia - yhteenveto vuodesta

On aika tehdä yhteenveto tästä vuodesta. Vuoden aikana on tullut liikuttua yhteensä 312 tuntia 323 treenissä. Tämä ylittää tavoitteeni 20 prosentilla.
Eniten olen kävellyt, yhteensä 63 kertaa. Tähän päälle tulee parikymmentä kertaa lenkkeilyä ja juoksua. Lempilajiani ratsastusta olen harrastanut 33 kertaa. Jumpassakin ehdin käydä 28 kertaa, vaikka kesä jäi väliin ja syksylläkin en meinannut ehtiä riittävästi. Alkuvuosi oli sitäkin rivakampi.
Tänä vuonna tein yksittäisiä kokeiluja itselleni harvinaisempiin lajeihin, kuten suunnistukseen innokkaan pienen pojan kanssa. Samoin pitkästä aikaa löin golfia toisen innokkaan ja lahjakkaan pojan kanssa. Kävin myös syvävenyttelyssä ja kolme kertaa kahvakuulassa sekä vesijuoksussa. Erityisesti vesijuoksua haluaisin tehdä ensi vuonna enemmän.
Marjastamaan ehdin kahdeksan kertaa ja olen koko syksyn nauttinut sadosta. Joka aamu syön marjoja rahkan

kanssa. Siitä olenkin ylpeä, että aloitin ruokaremontin, jota jatkan edelleen. Marjat ovat tulleet jäädäkseen, samoin rahka. Suosikkini on pehmeämpi rahka.
Talvilajeista huomaa, että syksy on ollut kelien puolesta lämmin. Luistelua on plakkarissa kolme ja hiihtoa 10 kertaa. Laskettelua muutama. Tuskin ensi vuonna saldo kasvaa.
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen vuoteen. Ratsastuksessa olen oppinut paremmin istumaan ja syksyn aikana olen jälleen saanut kuntosalin mahdutettua aikatauluun.
Ensi vuonna yritän roudata Sirpan säännöllisesti jumppaan ja kokeilla jotakin uutta lajia. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni.

Jumppaa hiki hatussa

Tällä viikolla olen päässyt takaisin vanhaan rytmiin kiinni, pari kertaa viikossa jumppaa, kerran kuntosalia ja vielä ratsastus edessä.
Olin pitkästä aikaa stepissä ja siellä tuli hiki. Tasaisen tappavan tahtiin nousimme laudalle ja teimme jalkakyykkyjä. Sekoilen aina reippaassa laudan ylityksessä ja niinpä suosiolla siirryin askellukseen. Naapurillakin teki tiukkaa ja hän meinasi kaatua päälleni.
Yli puolen tunnin jälkeen huomasin, että lounaan väliin jääminen alkaa olla kohtalolokasta. Lihakset huusivat samaa tahtia vatsan kanssa. Pukuhuoneessa oli onnellinen olo.
Torstaina suuntaisin jälleen jumppaan. Aloin jo epäillä olenko oikeassa paikassa, kun muita ei näkynyt yleensä ääriään myöten olevassa salissa. Lopulta meitä innokkaita saapui viisi paikalle. Teimme erilaisen ohjelman ilman käsipainoja. Inhoan lattialla nuohoamista, mitä myös yleisliikkeeksi sanotaan. Siinä sitä kuitenkin mentiin ja irvisteltiin samalla. Vatsaliikkeinä oli hauskoja kankunkellistyksiä. Kiva tehdä jotain erilaista. Hooveriakin veivattiin joka suuntaan. Ehkä ne joskus alkavat sujua. Nyt kroppa tärisee.
Venyttelyssä huomasi, että jotain on tullut tehtyä, kun pohkeet jumittivat. Todella tyytyväinen olo.

Elohopealyylillä tyylillä

Puolen vuoden tauon jälkeen ratsastin tallin vilkkaalla, herkällä tammalla, joka reagoi herkästi istuntaan. Olen harjoitellut oikeaa istuntaa lempparihevoseni kanssa muutaman viikon ajan ja mietinkin aamulla, että mitenhän onnistun siirtämään oppimani toiselle hevoselle. Sain kokeilla parhaan opettajan kanssa ja onnistuin paremmin kuin uskalsin toivoa.
Teimme jokaisen suoran keskelle voltin ja se oli pelastukseni. Sain aina voltilla koottua hevosen ja hillittyä vauhtia. Käynti oli rauhallista ja rytmikästä. Ravikin sujui melko hyvin, kun muistin pysyä suorassa ja keventää rauhallisesti. Eniten kuitenkin jännitin harjoitusravia. Ajattelin, että en kykene istumaan, mutta pystyinkin. Sain jopa tahdin ajoittain tosi rauhalliseksi. Tosin kyllä se sitä edellytti, että ajattelin välillä siirtää hevosen käyntiin.
Laukkaa menimme ympyrällä ja se sujui reippaasti, mutta hyvin. Laukassa oli helppoa istua. Tosin tunnilla olleen ponin perä oli välillä edessä ja jouduimme vaihtamaan paikkaa. Laukan jälkeinen ravi oli kiireistä, mutta sain senkin rauhoitettua lopulta. Tunnin jälkeen oli helpottunut ja tyytyväinen olo.

Kokovartalotärinää

Olemme Sirpan kanssa reipastuneet ja kävimme jo toisen kerran viikon sisään jumpassa. Sirpan kaverikin saapui paikalle. Alkuverkassa vetäjä innostui laittamaan menomusaa ja pompimme ja hypimme mielipuolisesti. Itseäkin alkoi naurattaa jalan sivuheilurit.
Tällä kertaa kahvakuula sai kyytiä ja kädet olivat kovilla. Että voinkin inhota kyykkyasentoa kahvakuula sykkyrässä pään päällä. Niinpä näppäränä muutin liikettä ja niin näytti Sirpakin tekevän. Toinen liike mitä inhoan, on lattian nuohous. Tai siltä se tuntuu, kun kädet on lattiassa ja jalkoja pitäisi heilutella taakse. Olo on kuin norsulla, yhtä notkea.
Sen sijaan vatsaliikket ovat hauskoja, vaikka tällä kertaa nekin olivat haastavia. Hooverissa koko kroppa tärisi kuin haavan lehti. Linkkuveitsi sen sijaan sujui jopa kuulan kanssa. Parasta olivat kuitenkin venyttelyt ja selän kiertoliikkeet.
Vielä pukuhuoneessakin kropassa tuntui, mutta olo oli iloisen tyytyväinen. Tästä se taas lähtee.

Alexanderilla kroppa suoraksi

Viime kirjoituskerrasta on aikaa, mutta liikunta ei ole silti jäänyt. Hyvinvointiin on tullut satsattua muutenkin eri tavoin. Yksi viikonloppu kului alexandertekniikkakursilla ja sen saamien oppien voimalla ratsastus on saanut uusia ulottuvuuksia.
Perisyntini ratsastuksesta on ollut Matti nykäsmäinen etukeno. Ykskaks alexanderin avulla olen oppinut istumaan suorassa istuinluitteni päällä. Mikä mahtava saavutus ja riemu. Nyt jaksan rytkyttää harjoitusraviakin vaikka koko tunnin. Tosin on siihen vaikuttanut myös se, että älysin ratsastaa rauhallisen napakasti koohottamisen sijaan. Ihmeellistä, hevosessa on eri vaihteita. Ratsastus on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Istuntaharjoituksetkin ovat tehneet hyvää ja ajoittain minulla on tunne, että jopa osaan jotakin.
Muutamana iltana viikossa teen makuuharjoituksen alexanderilla. Se suoristaa runkoa ja auttaa mm. hiipivään päänsärkyyn. Leuka on pudonnut alemmas ja leukojen kiristely vähentynyt. Ihan uusi maailma on löytynyt omasta kropasta.
Olen aloittanut myös säännöllisen kuntosaliharjoittelun tauon jälkeen. Uskollisesti lämmittelen pitkään soutulaitteella ja teen vatsan, selän, rintalihakset ja kädet. Loppuun vielä reilu pätkä venyttelyä.
Lauantaina osuimme pitkästä aikaa Sirpan kanssa samaan aikaan jumppaan. Kiirehdin tukka putkella ratsastuksesta jumppaan, jossa Sirpa jo iloisesti pomppi steppilaudalle. Jatkoimme pomppimista vierekkäin ja siirrymme repimään kuminauhaa ja veivaamaan jalkoja. Viimeiset puoli tuntia syvävenyttelimme ja yritämme aina välillä supattaa kuulumisia.
Syksyn aikana olen aloittanut myös ruokaremontin. Aamu alkaa terveellisellä rahkasekoituksella, jossa on marjoja ja erilaisia jyviä ja pähkinöitä. Joka välissä yritän myös popsia hedelmiä. Lisäksi karkin ja muunkin makean syönti on jäänyt. Poikkeuksen teki tämä ilta, kun vedimme Sirpan kanssa joulutortut naiseen. Lisäksi yhtenä lauantaina maistelin suklaata ja lemppariani lakritsia. Seuraavan kerran herkutteluhetki onkin vasta neljän viikon päästä.