Jalat ja kädet koetuksella

Jälleen on tullut liikuttua monipuolisesti. Käväisin vesijuoksemassa tunnin verran. Homma alkaa mennä jo rutiinilla ja selkäkin pysyy suht suorana. Vaihtelen välillä vauhtia ja yritän tehdä pikapyrähdyksiä silloin tällöin.
Ratsastuksessa oli mulle uusi tuttavuus vuorossa. Hevonen ei ollut mun makuun, tyylimme poikkeaa liikaa toisistaan.

Sain kyllä pollen menemään oikeita reittejä, mutta vauhti oli tolkuttoman hidas ja raskaan oloinen. Tosin laukkaosuudessa vauhti kasvoi. Ärsyttävintä oli, kun laukka vaihtui reippaaseen raviin eikä meinannut nousta millään uudelleen. Aloin jo tuskastua, että enkö mä osaan enää mitään. En kykene edes laukkaamaan muutamaa metriä pidempään. Ympyrällä sain työvoiton ja laukkasimme ympyräkaupalla putkeen. Kummallakin oli hiki päässä. Kyllä oli voittajan olo, kun homma lopultakin luonnistui. Koko ajan jouduin kuitenkin olemaan tarkkana ja muistuttelemaan, että laukkaa, laukkaa, laukkaa ja vieläkin pitää laukata. Hevonen oli niitä, jotka säikkyvät mörköjä ja pari pientä värähdystä tuli tunnin aikana. Onneksi en löytänyt itseäni tutkimasta maneesin lattiaa.

Tehomuokkauksessa oli vuorossa, yllätys, yllätys, jalkakyykkyjä. Teimme myös käsipainoilla paljon liikkeitä; hauiksia, alleja, rintalihaksia, ojentajia. Mulla alkaa olla tasapaino ihan onneton, kun aina silmät kiinni alkaa kaatumisreflekti. Sen sijaan selän kierrot joka suuntaan sujuvat ja oikein odotan niitä.

Tällä kertaa myös hypimme laudalle sivuttain kiertoliikkeellä ja painot kädessä suoraan tasajalkaa. Hypyt kulkevat jo ihan suvereenisti monen kuukauden harjoittelun tuloksena. Kyllä sitä onkin tehty töitä sen eteen. Hooverissa olin jo ihan poikki enkä meinannut millään jaksaa pitää asentoa kasassa. Venyttelyt tulivat tarpeeseen. Pakarat ja takareidet soivat.

Tehokas kuntopiiri

Muokkauksessa olikin vakivetäjä sairaana ja sijainen veti reippaan kuntopiirin. Ensin kannoimme tavarat paikoilleen ja sen jälkeen aloitimme rehkimisen muutaman hengen ryhmissä. Itse hiippailin nuorimpaan porukkaan, kaikki taisivat olla alle 20-vuotiaita. Niinhän minäkin sielultani.

Steppilaudalla teimme vaihtohyppyjä ja tasajalkahyppyjä. Kahvakuulan kanssa liikuimme kohti keskustaa tehden jalkakyykkyjä. Sen jälkeen heiluttelimme kahvakuulia kuin kauppakasseja. Kun juniorit eivät halunneet painavia kuulia, otin itse painavimmat. Onhan sitä ennenkin kannettu monen kilon kasseja ja pusseja. Joskus jopa pelkän etusormen varassa. No, nyt täytyi antaa sen verran periksi, että en ihan yhdellä sormella nostellut, vaan otin kunnon otteen kahvasta.

Vatsalihakset teimme kerrankin hieman eri tavoin kuin yleensä. Pidimme kuulaa toisessa kädessä ja nousimme istumaan makuuasennosta ja nostimme samalla käden ylös. Tasapainottavana liikkeenä selät teimme levytangoilla ja otin siinäkin painavimman setin, kun juniorit puhkuivat, että en mää halua noin painavia. Selästä kyllä löytyy voimaa vaikka muille jakaa.

Tällä kertaa minulle selvisi yhden liikkeen oikea nimi. Kun pidimme kädet lattiassa ja vartalon suorana lattian myötäisesti, teimme vuorikiipeilijän liikettä. Loogista, melkein.

Verryttely oli kerrankin pitkä ja tehokas. Kotona jatkoin vielä lapion varressa loppuverkkaa ja lumi lensi kaaressa monen metrin päähän.

Käsitreeniä

Tehomuokkauksessa muokattiin tehokkaasti käsiä. Painojen kanssa käännettiin käsiä joka suuntaan sekä seisten että lattialla selällään. Otimme jopa steppilaudan avuksi, laitoimme toisen polven siihen ja nostimme yhdellä kädellä painoja ylös ja kiersimme selkää. Tehokasta ja rimpulat alkoivat mennä jo hapoille. Enkä edes kehtaa tunnustaa kuinka pieniä painoja käytin. Toisin olisi ollut Sirpan laita, jos hän olisi päässyt jumppaan.

Tietenkään emme jättäneet tälläkään kertaa väliin jalkakyykkyjä ja niitä teimme joka suuntaan. Omat jalkani olivat jäykän tuntuiset eivätkä jalkakyykyt sujuneet kovin sutjakasti. Samoin vatsalihakset kärvistelivät vielä viime viikon treeneistä. Silti teki hyvää tehdä muutamia vatsalihasliikkeitä. Erityisesti kiertoliikkeistä pidän. Mutta liike, jossa jalat ovat sivulla koukussa ja toinen käsi suorana lattialla ja toinen niskan takana, josta nostellaan kylkeä tai yläkroppaa ylös, on karmea. Teen varmaankin jotakin väärin, kun saan vain niskani kipeäksi. Vartalossa ei tunnu yhtään.

Lopputunnin venyttelivät olivat paikallaan. Erityisesti takareidet soivat kireydestä piukeina. Tarttiskohan venytellä enemmän ja useammin?

Kunnon kuntoviikko ja uuden lajin valloitus

Vaikka blogin kirjoittamisesta on aikaa, liikunnassa ei ole ollut taukoja. Sitä on tullut käytyä ahkerasti jumpassa, ratsastamassa, juoksemassa maalla ja vedessä sekä tehtyä aluevaltaus uuteen lajiin; kahvakuulaan.

Syksyllä tiistain jumpat olivat hyviä, mutta viikosta toiseen suunnilleen samanlaisia. Toisin on ollut tämän vuoden puolella. Joka kerta on ollut eri ohjelma. Olemme ehtineet jo käyttää palloa, tankopainoja ja ihan normipainoja. Viime kerralla tuttu vetäjä oli sairastunut ja sijainen rääkkäsi kunnolla vatsalihaksia. Käänsimme ja väänsimme ja pidimme lihaksia jännityksessä. Rääkkäyksen tunsi hyvin seuraavana päivänä, jolloin olikin luvassa bootcampia ja hyppyjä sinne tänne. Olin käynyt nauttimassa ystävän kanssa salaatin juuri ennen ja se muistutteli välillä itsestään, mutta ei haitannut tahtia.

Ratsastuksessa oli uusi tuttavuus, musta tamma, joka oli kuin elohopea. Työskentelimme ympyrällä ja se sujui yllättävän hyvin, kunhan itse pysyi rauhallisena eikä jäänyt vetämään. Pieniä pidätteitä joutui toki tekemään ja erityisesti laukan jälkeisessä ravissa vauhti oli kova, mutta rauhoittui. Olin tyytyväinen, kun elohopea välillä otti iisisti eikä kiirehtinyt minnekään. Onnistuimme pienentämään ympyräämme melkein minivoltiksi. Hyvä saavutus sinänsä. Erittäin miellyttävä tuttavuus, jonka kanssa en kyllä uskaltaisi hypätä.

Tallin seinällä oli iloinen yllätys, kun ryhmämme oli ylennetty parhaaseen A-luokkaan. Ennustin ennen tuntia, että elohopean kanssa putoamme Ö-luokkaan, mutta ei niin käynytkään. Monen vuoden harjoitus näyttää tuottavan tulosta.

Ratsastuksen jälkeen loppuverkat tuli tehtyä kahvakuulassa. Aikaisemmin olen käyttänyt kuulaa vain muutaman minuutin, mutta nyt koko tunnin ja erilaisia sarjoja. Aloitin pienillä painoilla. Sen sijaan Sirpa kävi välillä hakemassa isompia ja isompia kuulia. Painavin taisi olla 12 kiloa, mutta Sirpalla onkin haba kunnossa nassikan nostelun ansiosta. Toisin se on minulla, kun rimpulat eivät vaan saa voimaa ja lihasta. Ensin kävelimme ympyrää ja lämmittelimme. Kuulan kanssa aloitimme pystyssä kiertoliikkeet. Nostimme toisen jalan vierestä kuulaa ylös toiselle puolelle kuin mistä se lähti liikenteeseen. Sen jälkeen heilautimme kuulaa kahdella kädellä jalkojen välistä ja vaihdoimme yhteen käteen ja heilautimme välillä kuulan rinnalle. Nostelimme kuulaa myös kyykystä ja lopussa istuimme alas ja kuula rinnan päällä käänsimme kroppaa puolelta toiselle. Viimeisessä liikkeessä kahvakuula oli sivussa ja nojasimme taaksempäin selästä, nostimme jalat ylös ja kävimme välillä selällään kädet pitkänä lattialla. Tehokasta.

Kyllä kahden tunnin treenin jälkeen sauna kelpasi. Treeniä on kertynyt tälle viikolle 6,5 tuntia ja mikä hauskinta, Sirpa on ollut puolessa treeneistä mukana.