Ratsastuksessa oli uusi tuttavuus, musta tamma, joka oli kuin elohopea. Työskentelimme ympyrällä ja se sujui yllättävän hyvin, kunhan itse pysyi rauhallisena eikä jäänyt vetämään. Pieniä pidätteitä joutui toki tekemään ja erityisesti laukan jälkeisessä ravissa vauhti oli kova, mutta rauhoittui. Olin tyytyväinen, kun elohopea välillä otti iisisti eikä kiirehtinyt minnekään. Onnistuimme pienentämään ympyräämme melkein minivoltiksi. Hyvä saavutus sinänsä. Erittäin miellyttävä tuttavuus, jonka kanssa en kyllä uskaltaisi hypätä.
Tallin seinällä oli iloinen yllätys, kun ryhmämme oli ylennetty parhaaseen A-luokkaan. Ennustin ennen tuntia, että elohopean kanssa putoamme Ö-luokkaan, mutta ei niin käynytkään. Monen vuoden harjoitus näyttää tuottavan tulosta.
Ratsastuksen jälkeen loppuverkat tuli tehtyä kahvakuulassa. Aikaisemmin olen käyttänyt kuulaa vain muutaman minuutin, mutta nyt koko tunnin ja erilaisia sarjoja. Aloitin pienillä painoilla. Sen sijaan Sirpa kävi välillä hakemassa isompia ja isompia kuulia. Painavin taisi olla 12 kiloa, mutta Sirpalla onkin haba kunnossa nassikan nostelun ansiosta. Toisin se on minulla, kun rimpulat eivät vaan saa voimaa ja lihasta. Ensin kävelimme ympyrää ja lämmittelimme. Kuulan kanssa aloitimme pystyssä kiertoliikkeet. Nostimme toisen jalan vierestä kuulaa ylös toiselle puolelle kuin mistä se lähti liikenteeseen. Sen jälkeen heilautimme kuulaa kahdella kädellä jalkojen välistä ja vaihdoimme yhteen käteen ja heilautimme välillä kuulan rinnalle. Nostelimme kuulaa myös kyykystä ja lopussa istuimme alas ja kuula rinnan päällä käänsimme kroppaa puolelta toiselle. Viimeisessä liikkeessä kahvakuula oli sivussa ja nojasimme taaksempäin selästä, nostimme jalat ylös ja kävimme välillä selällään kädet pitkänä lattialla. Tehokasta.
Kyllä kahden tunnin treenin jälkeen sauna kelpasi. Treeniä on kertynyt tälle viikolle 6,5 tuntia ja mikä hauskinta, Sirpa on ollut puolessa treeneistä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti