Tiukkaa pohkeenväistöä

Aamulla oli arpominen ja kova selvittely pidetäänkö ratsastustunnit vai ei. Onneksi kuitenkin keli lauhtui sen verran tallilla, että tunnit pidettiin normaalisti. Pääsin kokeilemaan tallille tällä viikolla tullutta uutta tammaa, Palomaa. Kivan oloinen tyyppi, joka ei tosi pitänyt siitä, että se sidottiin kiinni karsinassa. Yksi lukko meni hajalle. Ups!

Paloma oli todella osaava ja sopivan herkkä. Kuunteli hyvin avuja ja oli reipas. Tosin kyllä osasi himmata vauhtiakin tarpeen vaatiessa.

Aiheena oli pohkeenväistö ja rata oli jyrkkä. Ensin etenimme kävellen tötteröjen välistä suoraan ja siitä vasemmalle kiertäen tötterön, jonka jälkeen lähdimme jyrkästi oikealle ja jälleen tötterön jälkeen vasemmalle ja lopuksi kahden tötterön välistä suoraan.

Alku lähti aina lupaavasti liikkeelle, mutta oikealle pohkeenväistö oli niin jyrkkä, että siinä tuli haasteita. Hevonen lähti välillä taaksepäin, kun sohelsin ja välillä oli ihan kierossa, kunnes suoristin sen lavat eteenpäin. Loppu meni kyllä jälleen hyvin.

Ravissa linjaa muutettiin loivemmaksi ja laukkasimme pitkät suorat tehden lievän mutkan. Loppuravi oli vauhdikasta.

Paloma on tammaksi kelpo hevonen, eikä ollenkaan säikkynyt mitään tai kytännyt muita hevosia. Naapurin Santun kanssa on kyllä kuulemma tullut sanomista. Santtu on pieni poni, jolla on iso ego ja pomon asema. Ei sen naapuriin niin vain muuteta ilman, että Santtu kertoo näkemyksensä asiasta.