Lähdimme pitkän tauon jälkeen Sirpan kanssa juoksulenkille kirpeään pakkaskeliin. Askel nousi kevyesti. Sen verran jumpassa on tullut tehtyä jalkakyykkyjä ja steppilaudalle hyppyjä. Kiersimme suunnilleen minun normaalin lenkkini, jossa on vain pari kolme ylämäkeä. ¨
Lenkkeilyn lomassa paransimme maailmaa ja paremmaksihan se tuli. Kävimme myös läpi televisiossa pyöriviä laihdutusohjelmia. Mehän emme tietenkään mitään laihdutusta tarvitse. Kroppa on sopivan pyöreä sieltä ja täältä. No, ehkä vähän tuoltakin.
Loppulenkistä alkoi tuntua pientä kiristystä pohkeissa, mutta silti virtaa piisasi. Kanssalenkkeilijä tempaisi oikein kunnon pyrähdyksellä ohi ja ihan mikrosekunnin ajan mietimme peesausta. Hyvin nopeasti kuitenkin luovuimme ideasta ja jatkoimme mukavaa hölköttelyä ja höpöttelyä. Ei sitä nyt ihan huvikseen viitsi lähteä omalta mukavuusalueeltaan pois. Huh huh!
Sirpalla oli tapansa mukaan sykevyö ja se näytti maksimissaan n. 175. Kaloreita oli kulunut ripauksen alle 400 kcal. Lenkin lopuksi vielä näytin Sirpalle voiteen, jota on hyvä vedellä ympäriämpäri, että naama ei palellu. Kyllä tuli taas niin itseensä tyytyväinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti