Kun aletahan tekemähän, tehrähän sitten kunnolla

Eilisestä treenistä innostuneina suuntasimme jälleen Sirpan kanssa liikunnan pariin. Tällä kertaa vuorossa oli viikon kovin treeni, bootcamp.

Saman tien kävimme itse asiaan. Juoksimme paikallamme ja aloitimme hypyt. Tikutimme täysillä nostaen polvia ylös, mielellään korviin, jos ne sinne asti vaan nousivat ja kyllähän ne melkein nousivat. No, ainakin 90 asteen kulmaan. Yhdessä sarjassa teimme punnerruksia eri tavoin ja aina väliin hyppyjä: slalomhyppyjä, koripallohyppyjä ja luistelua.

Matka jatkui edelleen hyppyjen parissa: gogohyppyjä, hiihtoa, sivuhyppyjä kierteellä ja ilman. Toki välillä myös tikutimme takapuoli alhaalla niin kovin kuin pääsimme. Ja jotta hypyt eivät jäisi liian vähiin, otimme steppilaudan ja hyppäsimme sen yli. Kokeilimme myös hyppyjä sivulta laudalle ja lopuksi vielä kädet laudalla pomppuja puolelta toiselle. Väliin aina laitoimme kädet laudalle ja siirtelimme lautasia jalkojen alla laudan molemmille puolille.

Välillä hymyilytti, jopa nauratti. Meno oli niin kovaa, että ei voinut muuta tehdä kuin nauraa. Kun hyppäsimme kroppa pystyssä, kädet selän jatkona ylöspäin ja sen jälkeen laitoimme kädet lattiaan ja poljimme jaloilla uudelleen ja uudelleen ja vielä kerta kiellon päälle uudelleen, meinasi lähteä jo taju, kun viimeisen kerran kömmin lattialta ylös. Viimeiseen asti kuitenkin painoimme kumpikin asenteella, että kaikkemme annamme, vaikka henki lähtisi. Kun aletahan tekemähän, tehrähän sitten kunnolla.

Lopuksi vielä teimme nipun erilaisia vatsa- ja selkälihasliikkeitä ja kunnon venyttelyt. Silmät apposen auki mieli virkeänä lähtimme kohti kotia. Ihan heti ei uni tule. Sen verran ylikierroksilla kroppa on.