Yllätys oli tosi suuri, kun tallin seinällä luki, että hevoseni onkin tänään Sulo eikä oma tuttu kaveri. Vähän mietitytti miten homma lähtee luonaamaan ja pysynkö selässä. Ei Sulo mikään pudottelija ole, mutta kyllä jokunen aika sitten kaveri yhtäkkiä seisoi hevosen vieressä, vaikka hänen olisi pitänyt olla selässä.
Sulo on nimensä mukaisesti suloinen. Valkoinen hevonen, jolla on paljon harmaita täpliä ja osittain hyvinkin tumma. Tallissa Sulo käyttäytyi hyvin ja ratsastuskin meni hyvin. Maneesin päädyn kahvio oli täynnä teoriaa opiskelevia ihmisiä, eikä Sulo onneksi välittänyt niistä yhtään. Tein alkuun pysähdäyksiä myös kahvion ikkunan eteen, että Sulo näki kuinka paljon meillä oli katsojia.
Itse tehtävä oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava. Teimme tiimalasin mallista kuviota. Kävelimme kakki kulmat ja suoran lävistäjän puolivälissä. Loput kuviosta ravasimme. Teimme myös kummankin tiimalasin päätyyn voltin. Lopputunnista muutimme ratsastusta siten, että laukkasimme voltit ja ravasimme kulmat. Lopulta laukkasimme kaikki muut kohdat paitsi kaksi kulmaa.
Sulo nosti todella helposti laukan. Tajusi jo pienestä painoavusta, mitä haluan. Siirtyi kyllä hyvin myös takaisin raviin ja käyntiin. Taivutuksissa sai olla enemmän tarkkana ja kääntää kunnolla päätä. Toisaalta ohjat täytyi pitää kunnolla käsissä ja muistaa myös, että ulko-ohja on olemassa.
Tehtävä oli sopivan vaativa ja kiinnostava. Sekä ratsastaja että hevonen pysyivät kartalla. Kun olen varmaan ja vakaaseen hevoseen, joka ei hötkyile, minulle tuli yllätyksenä, että Sulo säikähti, kun poika raahasi punaista huopaa katsomossa. Onneksi tuli vain pieni sivuliike ja kykenin istumaan niin hyvin selässä, että ongelmia ei tullut.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli positiivinen, vaikka alkuun arveluttikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti