Torstaina suuntasimme Sirpan kanssa jumppaan, joka vedettiin kuntopiirinä. Ensin verryteltiin ja sen jälkeen juostiin porukalla ympyrää. Tehtävät teimme Sirpan kanssa samaan aikaan, mutta emme samaan tahtiin. X-hyppelyissä Sirpa totesikin, että alkaa pyörryttää, kun pompimme eri tahtiin ja tuijotimme toisiamme silmiin. Haastetta olla pitää.
Steppilaudalla Sirpa on paljon taitavampi kuin minä. Huomaan, että hänellä on kunnon jumppaliikkeet hallussa ja katselen vain haavi auki menoa. Itse tein tasahyppyjä, joista olen alkanut pitää sekä vuorohyppyelyä. Kolmannella kerralla jalat alkoivat mennä jo hapoille. Vatsaliikkeissä tein omia variaatioita, että sain selälle kiertoa. En todellakaan kaipaa sen jumittumista. Ympyräjuoksu muiden keskellä vaatii esiintymisviettiä ja Sirpa yrittikin kerran luikahtaa juoksusta. Teimme kuitenkin kaikki liikkeet viimeiseen asti viimeisen päälle. Yksi kanssasisar kuitenkin yritti sotkea liikkeitä sinkoilemalla pisteestä toiseen oman mielensä mukaan.
Kuntopiirissä jouluherkut sulivat, vaikka ensin Sirpa epäilikin, että mahtaako jaksaa. Nauroin, että varmaan Sirpan housut repeää. Ei olisi kannattanut hohottaa ihan niin suureen ääneen, kun huomasin, että oma jumppapaitani oli väärinpäin. Pesulappu vain vilkkui.
Lepopäivän jälkeen alkoi ratsastus. Siellä jatkui sama ympyräteema, mikä näyttää olevan viikon aiheena. Teimme taivutuksia ympyrän sisään ja todella paljon ulospäin. Tuttu hevonen hoiteli homman suvereenisti kotiin. Haastekerroin kasvoi, kun nostimme jalustimet ylös ja rytkytimme harjoitusravia. Herran jestas sentään, kun se ei ole mua varten. Tällä kertaa kuitenkin jossakin välissä jopa unohdin, että rytkytys vaan jatkuu ja pysyn edelleen selässä enkä edes purista epätoivoisesti jaloilla. Opettajakaan ei huomauttanut kuin neljä kertaa etunojasta. Jotakin alkaa siis tapahtua.
Mielenkiintoiseksi harjoitus muuttui, kun aloimme pienentää ympyrää spiraalimaisesti ja lopulta viisi hevosta teki melkein volttia. Kaivelimme ennen laukkaa jalustimet jalkoihin ja teimme muuten samaa sisään- ja ulostaivutusta. Teimme laukassa myös spiraalin ja pienensimme ympyrää. Se sujui todella hyvin ja olen tosi tyytyväinen omaan hevoseeni, kun voin luottaa sen selviytyvän mistä vain. En älyä jännittää tai pelätä yhtään. Todella hyvä istuntatunti vuoden alkuun. Tallissa vielä syötin leipää ja kaveritkin kantoivat porkkanoita.
Ratsastuksen jälkeen kävin vielä vesijuoksemassa, yllätys, yllätys ympyrällä. Kun jäin suustani kiinni tallin pihalla, olin aivan umpijäässä uimahallilla. Viivyinkin suihkun alla varmaan vartin, että sain jäsenet sulamaan. Vesijuoksin reippaan tunnin ja matkaa kertyi 800 metriä. Tosin saattaa olla, että sekoilin kierroksissa ja matkaa kertyi oikeasti sata metriä enemmänm, mutta mitä pienistä. Yritin pitää juoksuasennon hyvin pystynä, vaikka välillä mieli teki lipua puolimakaavassa asennossa reippaammin eteenpäin. Maltoin kuitenkin mieleni. En myöskään oikonut vaan tunnollisesti taivalsin päästä päähän, jotta sain matkan selville.
Samalla katselin muita juoksijoita ja uimaseuran harjoituksia. Vesi vain roiskui, kun uimarit tekivät vetoja valmentajan kellottaessa aikaa ja huutaessa neuvoja. Uimarien kropat ovat mielenkiintoisen mallisia. Missä muussa lajissa voi katsella kanssaliikkujia suvereenisti melkein nakuina? Hihii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti