312 tuntia - yhteenveto vuodesta

On aika tehdä yhteenveto tästä vuodesta. Vuoden aikana on tullut liikuttua yhteensä 312 tuntia 323 treenissä. Tämä ylittää tavoitteeni 20 prosentilla.
Eniten olen kävellyt, yhteensä 63 kertaa. Tähän päälle tulee parikymmentä kertaa lenkkeilyä ja juoksua. Lempilajiani ratsastusta olen harrastanut 33 kertaa. Jumpassakin ehdin käydä 28 kertaa, vaikka kesä jäi väliin ja syksylläkin en meinannut ehtiä riittävästi. Alkuvuosi oli sitäkin rivakampi.
Tänä vuonna tein yksittäisiä kokeiluja itselleni harvinaisempiin lajeihin, kuten suunnistukseen innokkaan pienen pojan kanssa. Samoin pitkästä aikaa löin golfia toisen innokkaan ja lahjakkaan pojan kanssa. Kävin myös syvävenyttelyssä ja kolme kertaa kahvakuulassa sekä vesijuoksussa. Erityisesti vesijuoksua haluaisin tehdä ensi vuonna enemmän.
Marjastamaan ehdin kahdeksan kertaa ja olen koko syksyn nauttinut sadosta. Joka aamu syön marjoja rahkan

kanssa. Siitä olenkin ylpeä, että aloitin ruokaremontin, jota jatkan edelleen. Marjat ovat tulleet jäädäkseen, samoin rahka. Suosikkini on pehmeämpi rahka.
Talvilajeista huomaa, että syksy on ollut kelien puolesta lämmin. Luistelua on plakkarissa kolme ja hiihtoa 10 kertaa. Laskettelua muutama. Tuskin ensi vuonna saldo kasvaa.
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen vuoteen. Ratsastuksessa olen oppinut paremmin istumaan ja syksyn aikana olen jälleen saanut kuntosalin mahdutettua aikatauluun.
Ensi vuonna yritän roudata Sirpan säännöllisesti jumppaan ja kokeilla jotakin uutta lajia. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni.

Jumppaa hiki hatussa

Tällä viikolla olen päässyt takaisin vanhaan rytmiin kiinni, pari kertaa viikossa jumppaa, kerran kuntosalia ja vielä ratsastus edessä.
Olin pitkästä aikaa stepissä ja siellä tuli hiki. Tasaisen tappavan tahtiin nousimme laudalle ja teimme jalkakyykkyjä. Sekoilen aina reippaassa laudan ylityksessä ja niinpä suosiolla siirryin askellukseen. Naapurillakin teki tiukkaa ja hän meinasi kaatua päälleni.
Yli puolen tunnin jälkeen huomasin, että lounaan väliin jääminen alkaa olla kohtalolokasta. Lihakset huusivat samaa tahtia vatsan kanssa. Pukuhuoneessa oli onnellinen olo.
Torstaina suuntaisin jälleen jumppaan. Aloin jo epäillä olenko oikeassa paikassa, kun muita ei näkynyt yleensä ääriään myöten olevassa salissa. Lopulta meitä innokkaita saapui viisi paikalle. Teimme erilaisen ohjelman ilman käsipainoja. Inhoan lattialla nuohoamista, mitä myös yleisliikkeeksi sanotaan. Siinä sitä kuitenkin mentiin ja irvisteltiin samalla. Vatsaliikkeinä oli hauskoja kankunkellistyksiä. Kiva tehdä jotain erilaista. Hooveriakin veivattiin joka suuntaan. Ehkä ne joskus alkavat sujua. Nyt kroppa tärisee.
Venyttelyssä huomasi, että jotain on tullut tehtyä, kun pohkeet jumittivat. Todella tyytyväinen olo.

Elohopealyylillä tyylillä

Puolen vuoden tauon jälkeen ratsastin tallin vilkkaalla, herkällä tammalla, joka reagoi herkästi istuntaan. Olen harjoitellut oikeaa istuntaa lempparihevoseni kanssa muutaman viikon ajan ja mietinkin aamulla, että mitenhän onnistun siirtämään oppimani toiselle hevoselle. Sain kokeilla parhaan opettajan kanssa ja onnistuin paremmin kuin uskalsin toivoa.
Teimme jokaisen suoran keskelle voltin ja se oli pelastukseni. Sain aina voltilla koottua hevosen ja hillittyä vauhtia. Käynti oli rauhallista ja rytmikästä. Ravikin sujui melko hyvin, kun muistin pysyä suorassa ja keventää rauhallisesti. Eniten kuitenkin jännitin harjoitusravia. Ajattelin, että en kykene istumaan, mutta pystyinkin. Sain jopa tahdin ajoittain tosi rauhalliseksi. Tosin kyllä se sitä edellytti, että ajattelin välillä siirtää hevosen käyntiin.
Laukkaa menimme ympyrällä ja se sujui reippaasti, mutta hyvin. Laukassa oli helppoa istua. Tosin tunnilla olleen ponin perä oli välillä edessä ja jouduimme vaihtamaan paikkaa. Laukan jälkeinen ravi oli kiireistä, mutta sain senkin rauhoitettua lopulta. Tunnin jälkeen oli helpottunut ja tyytyväinen olo.