Jälleen on tullut liikuttua monipuolisesti. Käväisin vesijuoksemassa tunnin verran. Homma alkaa mennä jo rutiinilla ja selkäkin pysyy suht suorana. Vaihtelen välillä vauhtia ja yritän tehdä pikapyrähdyksiä silloin tällöin.
Ratsastuksessa oli mulle uusi tuttavuus vuorossa. Hevonen ei ollut mun makuun, tyylimme poikkeaa liikaa toisistaan.
Sain kyllä pollen menemään oikeita reittejä, mutta vauhti oli tolkuttoman hidas ja raskaan oloinen. Tosin laukkaosuudessa vauhti kasvoi. Ärsyttävintä oli, kun laukka vaihtui reippaaseen raviin eikä meinannut nousta millään uudelleen. Aloin jo tuskastua, että enkö mä osaan enää mitään. En kykene edes laukkaamaan muutamaa metriä pidempään. Ympyrällä sain työvoiton ja laukkasimme ympyräkaupalla putkeen. Kummallakin oli hiki päässä. Kyllä oli voittajan olo, kun homma lopultakin luonnistui. Koko ajan jouduin kuitenkin olemaan tarkkana ja muistuttelemaan, että laukkaa, laukkaa, laukkaa ja vieläkin pitää laukata. Hevonen oli niitä, jotka säikkyvät mörköjä ja pari pientä värähdystä tuli tunnin aikana. Onneksi en löytänyt itseäni tutkimasta maneesin lattiaa.
Tehomuokkauksessa oli vuorossa, yllätys, yllätys, jalkakyykkyjä. Teimme myös käsipainoilla paljon liikkeitä; hauiksia, alleja, rintalihaksia, ojentajia. Mulla alkaa olla tasapaino ihan onneton, kun aina silmät kiinni alkaa kaatumisreflekti. Sen sijaan selän kierrot joka suuntaan sujuvat ja oikein odotan niitä.
Tällä kertaa myös hypimme laudalle sivuttain kiertoliikkeellä ja painot kädessä suoraan tasajalkaa. Hypyt kulkevat jo ihan suvereenisti monen kuukauden harjoittelun tuloksena. Kyllä sitä onkin tehty töitä sen eteen. Hooverissa olin jo ihan poikki enkä meinannut millään jaksaa pitää asentoa kasassa. Venyttelyt tulivat tarpeeseen. Pakarat ja takareidet soivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti