Reipasta kävelyä sadekuurojen välissä

Sirpan ja nahkiksen kanssa kuntoilimme reippaan kävelyn merkeissä. Onneksemme sadekuuro ei yllättänyt, vaikka juuri oli satanut kuin ämpärillä kaataen. Varmasti kädessä keikkunut sateenvarjo auttoi hätistämään pisarat loitommalle.

Taniainen oli pukeutunut asianmukaisesti verkkareihin ja istui tyyriin näköisenä vaunuissa. Välillä meinasi kyllästyminen yllättää ja uninen örinäkin kantautui korviin. Ilman kitinää ja nukkumista kuitenkin selvisimme ja taniainenkin innostui, kun autoja ajeli ohi. Iloinen hymykin valaisi  koko nassun.

Sirpan kanssa jumppasimme ainakin yhtä ahkerasti poskilihaksia kuin pohkeitakin. Kaikki viikonlopun kuulumiset tuli vaihdettua ja laitettua maailman asiat järjestykseen: omat ja tietysti myös naapureiden ja etenkin juuri heidän.

Välillä olin todella pihalla ja mietin, että missähän me oikein olemme. Sirpa kuitenkin tuntui tällä kertaa tietävän (tavoistaan poiketen) sijainnin ja niinpä uskoin henkeni Sirpan käsiin ja marssin luottavaisena hänen vieressään. Uskon, että Sirpa kyllä suojelee minua ja nahkista mörköjä ja karhuja (city) vastaan. Luottamus on luja. 

Sirpan sykemittarin kalorimäärät näyttivät mukavaa numeroa rentouttavan ja lihaksia letkeyttävän lenkin jälkeen. Pitkän sisäkauden jälkeen raittiissa kelissä tehty lenkki teki terää.