Alkuun oli normaali verryttely tasapainoillen yhdellä jalalla silmät kiinni. Kerran tuli täydellinen black out ja tasapaino alkoi heittää. Tuntui vähän pelottavalta ja totesin, että on parempi avata silmänsä kuin mätkähtää lattialle laudan päältä. Edessä oleva nainen teki sen.
Kyykyissä polvet alkoivat täristä ja reiset olivat rosollia jalkakyykkyjen puutteen ja lauantaisten estehyppyjen vuoksi. Kropan kierrot tuntuivat keskivartalon kireytenä ja teki tosi hyvää käännellä ja väännellä kroppaa jos jonkinlaiseen asentoon.
Pidän jostakin omituisesta syystä vatsaliikkeistä, joissa jalkoja ojennellaan suoraan eteen tai sivulle. Myös selällään maaten jalan kiertoliikkeet ovat ykkösjuttu. Voisin tehdä niitä vaikka kuinka kauan. Sen sijaan ylävatsaliikkeissä revin niskani kipeäksi.
Kun tein maassa kylki- ja jalkaliikkeita, en nähnyt jumpan vetäjää. Senpä vuoksi jumpan vetäjän huokailut mikrofoniin kuulostivatkin melko pervoilta. Jos ei olisi tiennyt, mitä tapahtuu, mielikuvitus olisi voinut saada vallan. Minua nauratti hervottomasti ja yritin pidätellä ääneen nauramista. Komea hymy kuitenkin irtosi. Jumppa teki tosi hyvää, vaikka sattuikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti