Onnistuin!

Vatsapeppumuokkauksessa hiki alkoi virrata jo heti alkuverryttelyssä. Selkä oli märkä, vaikka jumppasin ihan tuulettimen vieressä. Kesken tunnin haukottelin autuaasti ja tietysti jumpan vetäjä bongasi sen kärppänä ja kyseli, että väsyttääkö, jumppa on vasta alussa. Tsemppasin itseäni ja temmoin kaksi kertaa tehokkaammin kuin normaalisti. Ajattelin, että haukotushan ei lamaannuta minua.

Pari viikkoa sitten kaksi intomielistä vakijumppaajaa kyseli vetäjältä aikooko hän vaihtaa ohjelmaa ja toivoivat hieman eri liikkeitä kuin normaalisti. Kuka ihme kuvitteli, että uusi ohjelma toisi mukanaan helpompia liikkeitä, jossa pääsisi luistelemaan? Väärä luulo, todellakin. Uusi ohjelma pitää sisällään jalkakyykkyjä ja vielä vähän lisää jalkakyykkyjä. Eteen, taakse, sivulle, vinoon taakse, vinoon eteen ja uudestaan toiselle puolelle. Ja vielä vähän lisää jalkakyykkyjä laudan päältä. Eteen, sivulle ja taakse. Ja jotta jalkakyykkyjä ei vain olisi liian vähän, niin otetaan vielä kerta kiellon päälle. Mitähän olisi seuraavaksi ohjelmassa? Yllätys, yllätys. Jalkakyykkyjä.

Tänään lopultakin onnistuin tavoitteessani. Uusi ohjelma toi mukanaan myös tasahyppyjä laudalle. Ensin suoraan eteen taakse ja toiseksi vinohyppyjä. Lopultakin onnistuin tekemään oikeasti tasahyppyjä enkä pinnannut vuorohypyppelyllä. Täytyy oikein taputtaa itseään olkapäälle ja kehua: "Hyvä minä." Tulipas spedemäinen olo, mutta olkoon tämän kerran. Käsipainot auttoivat ja osaksi hyppy tulikin varmasti tehtyä käsillä. Kunnon heilautus käsillä ja samalla ponnistus eteen. Ei kai käsillä avustaminen ole kiellettyä? Eihän?

Ajatelkaas millaisia tasahyppyjä Sirpa olisi saanut aikaiseksi Taniaisen kanssa. Taniainen painaa hieman enemmän kuin kaksi kiloa. Siinä sitä olisi ollut Taniaisiella ihmettelemistä. Ehkä naperojumpassa on sitäkin tiedossa.