Pakarat piukeena

Jo eilen huomasin tottumattomana kahden tunnin seiskoskeluun, että pakarat olivat piukeena ja lihakset soi. Ylen määräisestä seisomisesta selkäkin kipeytyi ja tehomuokkaus tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kääntelin ja vääntelin selkää jo alkuverkassa ja samalla huokaisin, kun sivulaukassa en meinannut niin millään taipua alas, että sormet olisivat yltäneet kunnolla lattiaan.

Kahvakuulatreeni oli kiinnostava. Naapurin vanhempi lady heitteli kuulaa puolelta toiselle. Oikea tyyli oli kuitenkin pitää kuula kiinni rintakehässä ja tehdä siten jalkakyykkyjä eteen ja sivulle. Polvea nosteltiin myös eteen. Itsekin heittelin ensin polvea sivulle, kun katselin huolimattomasti ohjaajan opastusta. Miten jalka näyttikin menevän sivulle. Vasta kun ohjaaja sanoi ääneen, että polvi eteen, älysin, että tein liikkeen väärin.

Pakarat olivat kireinä ja värisivät. Tuli pettävän tunne, että ne ovat myös kiinteää massaa. Harhaluulo, mutta kiva kuvitella asian olevan niin edes pienen hetken ajan.

Jostakin syystä en jalkakyykyissä luota itseeni niin paljoa, että uskaltaisin tehdä jalkakyykyn hyppäämällä. Perinteinen askellus on enemmän minun juttuni. Täytyy varmaan pohtia asiaa ja haastaa itsensä tässäkin kohtaa ja kokeilla joku kerta hyppäämistä. Ei kai se voi olla maailman vaikein asia.

Vaikka jalkakyykyissä olenkin perinteisen tyylin kannattaja, tykkään siitä, kun vatsalihaksia rääkätän hieman eri tavoin kuin yleensä. Ei pääse kyllästymään. Tällä kertaa vatsoja tehtiin heiluttamalla kättä nilkkaan ja vastakkaiseen polveen. Sen sijaan vinot lihakset hoideltiin laittamalla polvet sivulle ja nostamalla ylävartaloa ylös. Onnistun joka kerta repimään niskani kipeäksi ja vatsalihasten kipeytyminen on niin ja näin. Joko mulla on todella upean loistavassa kunnossa olevat lihakset tai roiskin liikettä sinnepäin ja niska kipeytyy omaa huolimattomuuttani.