Suosikkihevosella ilman jalustimia

Eilen toivoin, että voisin ratsastaa hevosen kanssa, jonka kanssa menin kerran kesällä ja silloin hevonen tuntui loistavalta, vaikka tunnilla oli paljon ratsastajia ja touhu meni varsinaiseksi sekoiluksi. Sain silloin pienen makupalan.

Hevonen oli juuri niin loistava kuin olin ajatellutkin. Just kuin mulle tehty.
Tänään oli kiva tehtävä, kun keskellä tehtiin pysähdys ja päässä käännyttiin vuoron perään kumpaankin suuntaan ja tehtiin vielä voltti. Koko ajan oli kivasti puuhaa ja tuli keskityttyä kunnolla.

Ratsastin yli vuoden tauon jälkeen ilman jalustimia. Vähän hirvitti, kun usein olen ollut luisumassa milloin miltäkin puolelta alas. Tällä kertaa kuitenkin kaikki sujui tosi hyvin ja kykenin istumaan suorassa ilman turhaa jännitystä. Opettajakaan ei huomauttanut kuin pari kertaa, että selän voisi pitää suorassa. Jalustimien kanssa sain kyllä vielä neljä huomautusta lisää ja siinä kohtaa alkoi nousta jo savu korvista. Harmitti oma etunoja, vaikka kaiken kaikkiaan olinkin tyytyväinen istuntaani.

Laukkaympyrällä pääsin ratsastamaan kaksin toisen ratsastajan kanssa ja pysyimme hyvin symmetriassa keskenämme. Tasainen rytmi oli kuin keinutuolissa keinuntaa.

Rakastan selväpäisiä hevosia, jotka eivät näe mörköjä joka paikassa ja tämä hevonen on juuri sellainen. Tekee mitä pyytää ja on mukavan herkkä ja tasainen ja ennen kaikkea järki pysyy päässä. Voi kun aina olisi näin hienoja ratsastushetkiä.

Tallikissan elämää

Tallissa nauroin selkä vääränä tallikissaa, joka pyöri satulan alla into piukassa. Oli tosi hauskaa raapia satulaa ja pyöriä likaisena lattialla tukka pystyssä. Todellista tallikissan elämää.