Vihdoista viimein, tänään, sateisena päivänä, pikkutaniaisen nukkuessa kirjoitan tänne blogiimme, jota Mare jo uskollisena on ylläpitänyt vimoset kaksi-kolme viikkoa.
"Urheilu-uramme" on tosiaan yhtä ylä- ja alamäkeä, ikinä ei tiedä millä sykkeellä ja kunnolla ollaan liikenteessa. Ja mikä on liikkumisen lopputulos. Joskus kirjaimellisesti oksettaa, mutta joskus voi jopa käydä niin hyvä tuuri, että liikkumisen jälkeen on hyvä olo (eli ei okseta). Tietysti joku voi ajatella, että liikkumisen tavoitteena on aina se oksettava olo (silloin kun tietää tehneensä kaikkensa), mutta mielestäni tavoitteeksi riittää sellanen mukava olotila; tunne, että pää on nollattu ja hiki virtaa. Plussaa on, jos tällaisten olotilojen jälkeen myös vartalon muoto on muuttunut parempaan.. Ja selvennykseksi siis, näitä olotiloja EI OLE VIELÄ tarpeeksi eli siis jumppakeroja yms. lisää!!
Saapi kattoa, mikä on tänään viilis, kun jälleen tehomuokkaamme kurvejamme?!! Ja paino sanalla TEHO! Synttärijuhlan tarjoilujen mässäilyn jälkeen niitä kurveja onkin mitä muokkata. Mutta, jos jumppaus tuntuu kehnolta, voin aina laittaa tehottomuuden tämän nuhan syyksi.. ;) Katsotaan ja kuulostellaan siis kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti