Rakkaus hevosiin

Olemme innokkaita hevostyttöjä. Kummankin tausta on tukevasti hevosen lannassa ja tallilla on tullut kulutettua paljon aikaa.

Sirpa kävi jo pikkulikkana harjaamassa ja hoitamassa hevosia ja oli erittäin tarkka miten hommat hoidettiin. Myös hevosen selkään pääsi silloin tällöin ja tallin omistaja opasti miten ehti.

Myös Mare pyöri tallilla ja olisi saanut oman hoitohevosen. Siinä vaiheessa kuitenkin vanhemmat ilmoittivat, että voisit sinä likka tehdä jotakin muutakin. Niinpä sitä sitten tuli tehtyä vuosi jos toinenkin kaikkea muuta ja kokeiltua eri lajeja. Rakkaus hevosiin kuitenkin säilyi. Toiselle paikkakunnalle muutto toi näkyväksi sen, että elämästä puuttuu jotakin. Kun Mare mietti ankarasti, vastaus löytyi: Hevonen. No, mistähän niitä hevosia oikein löytyisi. Tallilta. Siispä lähimmälle tallille ja hevosen selkään. Siitä innokas harrastus alkoi ja matkan varella on sattunut ja tapahtunut yhtä jos toistakin.

Kun Mare ja Sirpa tutustuivat, juttu kääntyi melko nopeasti hevosiin ja yhteinen rakkauden aihe löytyi. Sirpa kuunteli kaiholla Maren juttuja ratsastuksesta ja hevosista ja näytti silloin tällöin omien rakkaiden hoitoheppojensa kuvia menneiltä ajoilta. Pikkuhiljaa Sirpankin päässä alkoi kypsyä ajatus, että josko sitä voisi hypätä jälleen pitkän tauon jälkeen hevosen selkään.

Leppoisa maastoilupolle

Mare saikin yhtenä kauniina loppukesän iltana Sirpan houkuteltua pienen taniaisensa kanssa tallille. Uudelleen tutustuminen hevosiin päätettiin aloittaa rauhallisesti haistelemalla ensin tallin tuulia ja muistuttamalla mieleen pintelit, patjat, suojat ja kaviokoukut. Taniainen oli tallilla ensimmäistä kertaa ja heti kuin kotonaan. Isästään mallia ottaneena kiipeili pitkin boksin seiniä ja kuikuili uteliaana isoa, tummaa hevosta, jolla Maren oli tarkoitus ratsastaa.

Sirpan silmissä syttyi palo. Tänne on päästävä uudelleen. Taaperokin hihkui innosta ja riemun kiljahdukset kantautuivat Maren korviin laukan hurmassa. Tosin saattaa olla, että taaperon hihkunnan syynä oli myös lempeän leppoisa ja alati seurallinen tallikissa, joka mielellään käy esittäytymässä ja tuomassa itseään tykö.

Toistaiseksi Sirpan ja taniaisen tallilla käynti on jäänyt ensimmäiseen kertaan. Toista kertaa on suunniteltu pitkään ja hartaasti, mutta aina on tullut jotakin harmittavaa estettä eteen, kuten työtä. Mitä lie se sitten onkin. Ilmeisen suurella todennäköisyydellä jotakin, mikä haittaa hauskoja harrastuksia.

Sen verran Sirpan ratsastusharrastus on kuitenkin edennyt, että vanhempien vintiltä ovat jo löytyneet vanha, silmillä keikkuva kypärä, raippa ja hanskat. Mare jatkaa edelleen Sirpan psyykkaamista ja herkistelee hauskoilla kommelluksilla ja laukan fiiliksellä, puhumattakaan siitä, miltä tuntuu, kun kaikki jalat ovat tukevasti ilmassa.