![]() |
| Jaa mun korvissa muka töhnää? |
Tänään onkin tullut kulutettua eilisiä kaloreita urakalla. Aamulla oli ratsastustunti kivan, tutun suomenhepan kanssa. Hiki tuli jo siinä, kun puunasi hevosen puhtaaksi kurasta ja mudasta. Jopa korvista löytyi jotain omituista mustaa töhnää; ihan kuin purkkaa. Mitä lie ollut?
Ratsastimme koko tunnin ympyrällä ja teimme pohkeen väistöä. Onnistuin pitämään tasaisen rytmin ja sain hevosenkin tekemään, ainakin aika ajoin, mitä piti. Erityisen tyytyväinen olin, kun opettaja huomautti vain kerran, että nojaa taaksepäin. Yleensä saan tunnin saldoksi kymmenkunta huomautusta.
Ehkä viikon aikana tekemäni havainto auttoi. Ihmettelin miksi vasen olkapääni on kipeä, kunnes tajusin, että nojaan autoa ajaessakin eteenpäin ja nojaan turvavyöhön. Mikä ihmeen hinku sinne etukumaraan oikein on? Niinpä päätin tänään oikein keskittyä siihen, että en ole kaatumassa nenälläni ja onnistuinkin aika hyvin pysymään pystyssä sekä etusuunnassa että sivusuunnassa. Mukavaa saada välillä onnistumisen elämyksiä.
Oma hevoseni seurasi naapurikentän estehirmuja ja selvästi ajatteli, että kyllä minäkin voisin parit esteet hypätä ja kirmailla niiden välissä. Mieli teki kovasti ja kieltämättä minullakin välähti päässä, että mitäs jos ihan vaan vähän viuhahdettaisiin naapurikentälle, huomaisiko sitä kukaan ja onko sen niin väliä. No, jätimme tällä kertaa hyppelyt väliin ja katselimme vain kaihoisasti kavereiden rieumuloikkia.
Muutaman tunnin tauon jälkeen lähdin vielä mestari Hauiksen kanssa kuntosalille. Siellä jo reenasikin Fox-Pete. Jonkin ajan päästä foxjalka alkoi vipattaa siihen malliin, että askelet kulkeutuivat ovelle ja se oli heipat. Lämmittelin tapani mukaan kunnolla soutulaitteella ja crossarilla ja tein sen jälkeen eri selkä- ja vatsalihasliikkeitä. Kun en ollut normaalilla kuntosalillani, tuli tehtyä erilaisia liikkeitä kuin yleensä. Tällä kertaa tein paljon vatsa- ja kylkiliikkeitä myös matolla. Ihan pikkuisen kokeilin jopa "rakkainta" liikettäni heti punnerrusten jälkeen eli hooveria.
Tein myös laudan kanssa tasapainoliikkeitä, etteivät vieroitusoireet niistä käy liian voimakkaiksi. Tavoitetta vielä riittää, mutta mites sitä muuten pärjäisikään. Pitkästä aikaa tasapainoilin myös pallon päällä nelinkontin enkä millään onnistunut nostamaan kroppaani ylös ja keikkumaan polvillani. Se ei taida olla mun juttuni, vaikka mestari Hauis näyttikin mallia.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti