Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitamme innokkaasta liikuntaharrastuksestamme. Viikon aikana olemme käyneet kaksi kertaa jumpassa. Tiistaina keikutimme kroppaa, seisoskelimme yhdellä jalalla ja kuuntelimme energisen englantia ja suomea sekaisin puhuvan vetäjämme neuvoja. "Nopiammin, nopiammin, nopiammin. Don`t move your hips. Toinen jalka eteen, silmät kiinni. I watch you."
Marea nauratti välillä mahdottomasti. Erityisesti edessä olevan vanhemman ladyn hoippuminen epätahdissa puolelta toiselle toi omat haasteensa oman tasapainon ylläpitoon ja samalla alkoi hymy karehtia suupielessä.
Torstaina otimmekin härkää sarvista ja marssimme tehomuokkaukseen. Muokattavaa riittää ja tehojakin tarvitaan. Alkulähtökohta oli Sirpan kohdalla kiinnostava huonosti nukutun yön jälkeen. Väsynyt hihitys ja tummat silmäaluset eivät kuitenkaan haitanneet tahtia. Jalka nousi ja rytmissä pysyttiin. Sen sijaan Mare oli todella pihalla steppilaudan kanssa. Kumpi jalka piti nostaa ja mitä ihmettä näillä käsillä tehdään. Ei kai meidän sentään tarvitse samassa tahdissa pomppia koko salin voimalla. Loistavan epätahdikkaan rytmitajun omaavana Mare teki omat kuviot omaan tahtiin ja välillä mutisi ääneen, että on aivan pihalla.
Erityisen hauska hetki koitti, kun porukka hyppi itsensä ympäri ja teki joka käännöskohdassa jalkakyykyn. Miten sitä onnistuttiinkin Sirpan kanssa pomppimaan eri suuntaan ja tuijottamaan välillä toisiamme silmiin. Joskus on vaikeaa hahmottaa oikea ja vasen ja kumpaan suuntaan sitä pitäisi kierros aloittaa.
Yhdessä kohtaa hikistä tuntia juostiin paikallaan niin kovaa kuin päästiin ja vetäjä sanoi, että nyt voi rahassa antaa vatsan heilua ja höllyä. Entäs sitten peppu? pääsi kummankin suusta yhtä aikaa. Saimme luvan värisyttää muhkeita pakaralihaksiakin. Tai niitä lihasten alkuja, joista aivan varmasti tulee vielä kunnon, hienoja, kiinteitä lihaksia. Usko on luja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti