Vesijuoksua ja matematiikkaa

Urheiluhullulle tyypilliseen tapaan vuoden viimeinenkin päivä kului liikunnan parissa. Mihin sitä koira (kissa) karvoistaan pääsisi? Olin sopinut alustavasti kavereiden kanssa, että he laittavat viestiä, kun suuntaavaat kuntosalille ja uimahallille. Viestiä ei alkanut kuulua ja suunnittelin jo meneväni yksinäni kuntosalille.

Mutta mitä ihmettä? Tulihan viesti, vain kolmisen tuntia odotettua myöhemmin ja juuri passelisti minulle. Kurvailin töistä suoraan uimahallille, missä en olekaan käynyt koko tänä vuonna. Jotakin yllättävää täytyi keksiä vielä viimeiselle päivälle, ettei kangistu ihan rutiineihin. Pois ne minusta.

En ole eksynyt varmaan kymmeneen vuoteen kyseiseen paikkaan ja sekoilinkin siellä ihan urakalla. Vaihdoin vaatteet pukuhuoneessa ihmetellen leveähameisen kansanosan touhuja. Sen jälkeen en löytänyt kuntosalia ja otin kaikki kamat kainaloon ja hipsuttelin infoon kysymään, että missähän sali mahtaa olla ja mitä mä näille nyyteille teen. Reipas nainen passitti minut takaisin pukuhuoneeseen ja neuvoi toisen oven, mitä piti käyttää.

Kaverit jo hikoilivat (lämmitys oli täysillä) kuntosalilla, kun pölähdin paikalle. Ystävä rehki soutulaitteella ja kun käänsin selkäni, joku kummajainen ehti kiilata hänen tilalleen. Jouduinkin tällä kertaa tyytymään polkupyörään, vaikka en moisesta vekottimesta juuri perusta. Ei siinä tule kuin pinkeä peppu kipeäksi. Tein selkälihaksia, kyljyksiä ja käsilihaksia. Uskalsin jälleen tarttua jopa palloon ja tein sillä vatsalihaksia. En kuitenkaan ilennyt istua pallon päälle, kun pallo näytti onnettoman pieneltä. Pelkäsin löytäväni itseni maasta pallo litistyneenä allani.

Kuntosalilta matka suuntautui altaaseen. Uintia en olekaan harrastanut koko vuotena. Talviturkkikin jäi päälle ja sen vuoksi hiki onkin virrannut. En kyllä uinut tälläkään kertaa, vaan vesijuoksin. Juuri viikolla kaverin kanssa oli puhetta hänen vesijuoksustaan ja minuakin houkuteltiin matkaan. Niinpä tein varaslähdön ja hieman harjoittelin, jos vaikka uskaltaudun joskus kaverin kanssa vesijuoksemaan. Sirpan kanssa me kyllä pari kertaa käytiin kaksi vuotta sitten. Kälätys vain kuului altaasta, kun vesi roiskui.

Tällä kertaa kuitenkin juoksin yksin, kun kaverit vesipetoina hävisivät altaan syvyyksiin. Vain kumipipot vilkkuivat, kun altaan pää vaihtui toiseen uudelleen ja uudelleen. Minulle matkaa kertyi yhteensä 450 metriä. Enemmänkin olisin voinut juosta, mutta halli meni kiinni. Miten henkilökunta voi haluta uuden vuoden viettoon kesken parhaimman illan? Yritin juosta oikein kovin, mutta onnetonta räpellystähän se oli, kun vesimassa laittoi vastaan. Samalla tuli myös tuijoteltua kanssajuoksijoita, kun juoksussa sinänsä ei ole mitään ajateltavaa. Yritin vältellä omiin synkkiin ajatuksiin vaipumista. Ihan suora, rehellinen tuijotus kohti kanssaihmisiä on parempi vaihtoehto.

Vuoden viimeiseen blogikirjoitukseen sopii hyvin yhteenveto vuoden saaliista. Tämä vuosi on ollut hyvä liikuntavuosi. Olen kokeillut monipuolisesti lajeja, kun vielä tänäänkin sain blakkariin uuden lajin. Yhteensä tänä vuonna olen liikkunut 277 kertaa, 286 tuntia. Kävelylenkillä tuli käytyä 63 kertaa ja ratsastamassa 48 kertaa. Kuntosalillekin ehdin 34 kertaa ja samoin jumppaan, vaikka aloin käydä jumpassa vasta kesän aikana. Pisin urheilusuoritus kesti 3,5 tuntia ja se tapahtui lähes tulkoon vuosi sitten 1.1.2012 laskettelurinteessä Levillä. Urheiluhullun on hyvä lopettaa vuosi tähän. Kiitos ja kummarrus. Ensi vuonna laitetaan paremmaksi.