Alkuverryttelyä haittasi eilen satuttamani selkä. Onneksi ei tarvinnut rytkyttää harjoitusravia, mutta kyllä selkä kevyessäkin muisutteli ikävästi itsestään. Esterata oli saman tyyppinen kuin viime viikon puomiharjoitus, sillä toiseen päätyyn oli laitettu uralle kaksi puomia, jotka myöhemmin nostettiin esteeksi. Kolmas puomi oli keskellä kenttää isolla ympyrällä.
Alkuun ravailimme puomien yli ja etsimme sopivaa tahtia sekä reittiä. Oma hevoseni meni juuri sieltä kuin pitikin. Ilokseni teimme todella ison ja symmetrisen ympyrän. Kaverin hevonen sen sijaan pyrki oikomaan ja ja toinen hevonen sekoili ja yritti kiertää puomeja. Perässä oli haastavaa mennä ja teinkin ylimääräisen voltin ja etsiydyin muille maille.
Alkuun myös laukkasimme puomeja ja vaivihkaa opettaja nosti puomit esteiksi. Yhden kerran rata meni miten meni, kun jo alussa toisen hevosen perä oli edessä ja jouduin koukkaamaan, että pääsin ympyrälle. Päätyesteetkin menivät vähän liian hurjassa vauhdissa. Seuraavalla kerralla korjasin tilanteen ja kykenin hiljentämään vauhtia. Muistin jopa pitää kantapääni alhaalla.
Hevonen ampaisi kiitettävästi laukkaan takajalat ponnistaen. Vauhtia oli sopivasti ja välillä sain vähän hillitäkin sitä. Selkä tykkäsi kevyestä istunnasta ja etukumarasta asennosta. Olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Viimeisellä kerralla sai valita hyppääkö päädyn kaksi estettä vai ympyrän yhden esteen. Valitsin päädyn ja toinen este ei sujunut kovin mallikkaasti. Sainkin luvan hypätä esteet uudelleen ja muut nauroivat, että tämä oli suunniteltu juttu, että sain hypätä enemmän. Saattaa olla niinkin.
Loppukäynnin aikana yritin vielä saada hevosen pään oikeaan asentoon ja onnistuinkin siinä. Olen aloittanut sen treenaamisen, vaikka en ole juuri aikaisemmin asiasta välittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti