Pikkuhiljaa väkeä alkoi valua salille, itseäni vähintään yli 10 vuotta vanhempia ladyja. Stepin vetäjä oli kuitenkin vanha tuttu ja uskalsin luottaa siihen, että pärjään tunnilla, vaikka step olikin uusi juttu. Toki olen käyttänyt lautaa muilla jumppatunneilla, mutta en koko tuntia.
Oikeasa olin, pärjäsin hyvin ja vaihtoehtoja annettiin hyvin. Tosin alun verryttely oli melko heppoinen ja kun tasajalkahyppelyt laudalle alkoivat, niksautin selkäni. Askellus kunniaan.
Kaikki liikkeet eivät olleet tuttuja, mutta selviydyin matkimalla edessä olevia steppaajia. Loppupuolella uskalsin jo hyppiä laudan yli tasajalkaa. Tuli ihan mestariolo. Pyörimiset jätin väliin, kun alkoi huipata ja tsatsassa tuli ihan ääliömäinen olo. Sen sijaan jalkakyykyt olivat tuttua kauraa ja hooverikin sujui.
En ole koskaan pitänyt aamujumpista, mutta tämä tunti meni hyvin ja olo oli sen jälkeen energinen. Samalla mielessä välkkyi Sirpa, joka samaan aikaan suunnisti kampaajakouluun opiskelijan käsittelyyn. Millainenhan taideteos päästä tuli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti