Jokunen kerta väistö oli hyvin loiva ja muutaman kerran liian jyrkkä. Olimme kunnolla poikittain ja hevonen mietti, etä mites minä tästä oikein etenen.
Pääty-ympyrät olivat yhtä nautintoa ja hevonenkin selvästi rentoutui.
Vaikka kyllä pohkeen väistötkin sujuivat letkeän leppeästi, eikä
kuumentumista ja hermostumista ollut havaittavissa.
Lopputunnista laukkasimme pääty-ympyröitä ja pitkillä
sivuilla käänstimme hevosen pään ulospäin. Laukat sujuivat
hyvin ja oli hienoa laukata pitkään.
Koska viime kerralla huomasin, että laukasta raviin siirtyminen oli töksähtävää ja muutos oli liian raju, tällä kerralla kiinnitin erityistä huomiota siirtymiseen. Kun keskityin niihin huolellisesti, teimme rauhallisia ja hillittyjä siirtymisiä.
Olen pitänyt kirjanpitoa siitä kuinka monta kertaa opettaja huomauttaa etukenosta asennostani. Tällä kertaa sain saaliiksi puhtaan nollan ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen viikollakin harjoitellut asentoani autossa sekä kävellessä. Olen löytänyt lopultakin, ainakin hetkeksi, suosikkihevoseni kanssa oikean asennon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti